Sisarrakkautta kiinalaisittain

Lisa See: Shanghain tytöt

Kylläpä aika rientää...! Pian vuosi sitten elämässämme kääntyi uusi ja odotettu sivu, kun suloinen rakas tyttäremme syntyi. Sattuneesta syystä on niin sanottu "oma aika" ollut jokseenkin vähäisempää kuin ennen, joten kirjoittamiset ovat jääneet. Nukkeasioita on pystynyt tekemään lyhyissäkin pätkissä, samoin lukemaan kirjoja, ja näitä on voinut tehdä lapsenkin nähden paremmin. Koneella kököttäminen etenkään pidemmissä pätkissä ei oikein tunnu hyvältä, kun pieni ihmettelee vieressä ja kaipaa omaa osaansa huomiosta. Nyt aion kuitenkin yrittää hieman herätellä kirjoittamispuoltakin henkiin pitkästä aikaa.

Olen jo jonkun aikaa kerännyt kalenteriini muistiin listaa kiinnostavilta vaikuttavista kirjoista ja loppuvuodesta 2015 päätin alkaa tosissani käydä tuota listaa läpi ennen kuin se paisuu ihan mahdottoman pitkäksi. Vuoden 2016 ensimmäiseksi kirjaksi päätyi kirjaston hyllystä Los Angelesissa asuvan kiinalaissyntyisen kirjailijan Lisa Seen romaani Shanghain tytöt. En ole Seen kirjoja ennen lukenut, enkä tähän hätään muista olenko lukenut ylipäänsä Kiinasta tai sen kulttuurista kertovaa romaania ennen, vaikka olen jopa käynyt Kiinassa varhaisteininä. Jotenkin Kiina nyt vain ei ole ollut top kiinnostavimpien asioiden listalla...

Shanghain tytöt kertoo tarinan kahdesta sisaruksesta, Pearlista ja Maysta, jotka elävät vanhempiensa kanssa 1930-luvun Shanghaissa. Romaanin alussa tytöt elävät huoletonta elämää: pukeutuvat kauniisti, poseeraavat taiteilijalle, joka maalaa heistä kuvia kalentereihin sekä mainoksiin ja tapaavat ystäviä kaupungilla. Tyttöjen huoleton elämä saa kuitenkin nopean lopun, kun selviää, että heidän isänsä on hävinnyt perheen koko omaisuuden uhkapelissä ja myynyt tyttäret vaimoiksi amerikankiinalaisen liikemiehen pojille. Japanilaisten hyökättyä Kiinaan, Amerikkaan muuttoa vältelleet tytöt toteavat ainoaksi vaihtoehdokseen matkustaa miestensä ja appensa perässä Amerikkaan. Raskaan matkan jälkeen he päätyvät elämään aivan toisenlaista elämää Los Angelesin Chinatownissa kuin mitä he etukäteen odottivat. Lisäksi heillä on itsellään kannettavana suuri salaisuus, mutta tarinan edetessä salaisuuksia paljastuu lisää yhden jos toisenkin menneisyydestä.

Shanghain tytöt on kertomus kiinalaisesta kulttuurista perinteineen ja kiinalaisen ja länsimaalaisen kulttuurin yhteentörmäyksistä, mutta mielestäni se on ennen kaikkea kahden luonteeltaan erilaisen sisaruksen kasvutarina. He ovat lapsuudenperheessään jo olleet tiiviisti yhdessä ja elämänsä eri vaiheiden myötä heidän kohtalonsa nivoutuvat yhä tiiviimmin yhteen.  Alun huolettomista tytöistä toinen näyttää kantavan jatkuvasti ylimääräistäkin vastuuta ja huolta vähän kaikesta, kun taas toinen näyttää haluavan jatkaa kaunista ja kepeää elämäntapaa mahdollisuuksiensa rajoissa. Amerikkaan muuttamisen jälkeen Pearlin ajatusmaailman muuttuminen paljastuu mm. hänen miettiessään riksakuskien kohtelua: "Hänen puhuessaan ajattelen kaikkia niitä riksoja, joissa olen istunut, ja sitä miten en koskaan ajatellut miehiä, jotka niitä vetivät. Silloin en pitänyt heitä edes ihmisinä. he tuntuivat hädin tuskin inhimillisiltä. Muistan, miten monella ei ollut edes paitaa tai kenkiä ja miten heidän selkärankansa ja lapaluunsa törröttivät ja paistoivat ihon läpi ja miten hiki kihosi heidän pintaansa talvellakin."

Tarinassa käsitellään myös vaikenemisen vaikutuksia ja sitä, mitä sitten tapahtuu, kun ihmiset eivät enää vaikenekaan. Millaiset vaikutukset sillä on niin hyvässä, kuin pahassakin, kun yhteisesti ylläpidetty vaikenemisen kupla lopulta puhkeaa? Mitä tapahtuu kun ihminen ottaa elämänmittaisen roolin itselleen toisista huolehtivana suorittajana ja kokee uhranneensa koko oman elämänsä toisten hyväksi? Kiltin ja uhrautuvaisen ihmisenkin rajat tulevat joskus vastaan ja silloin hän ei enää pysty pidättelemään itseään. Mutta voiko kaikki sittenkin olla ihan toisin, kun kuulee yhtäkkiä sen toisenkin näkökulman? Parhaimmillaan salaisuuksien paljastuminen voi herättää toivon ja antaa voimaa toimia, toisaalta jotkut salaisuudet voivat olla lähes kestämättömän suuria. Shanghain tytöissä jokaisella päähenkilöllä on omat salaisuutensa, joiden lisäksi on vielä yhteiskunnallisesti merkittävämpiä suuremman joukon yhteisiä salaisuuksia.

See onnistuu tarjoilemaan tarinan lomassa monipuolisen kattauksen kiinalaista kulttuuria ja historiaa. Hän kirjoittaa tyylikkäästi, ja vaikkei kiinalainen kulttuuri olisikaan lukijalle entuudestaan tuttu, tulevat siihen liittyvät erikoisuudetkin helpolla tavalla esille aivan kuin ne sittenkin olisivat jo olleet tuttuja. Romaanissa käsitellään niin kiinalaisia horoskooppeja ja kiinalaista uuden vuoden viettoa kuin miehen ja naisen asemaakin, josta jotain kertonee esimerkiksi tyttölapselle mahdollinen nimi "Toivo veljeä". Seen tyyliin ei kuulu selittely eikä puolustelu, muttei myöskään asioiden kaunistelu. Kamalatkin asiat See osaa kertoa mässäilemättä, mutta kuitenkin niin, että ne väkisinkin vaikuttavat vahvasti ainakin herkempään lukijaan, kuten perinteisen jalkojen sitomisen, sodan kauhut ja päähenkilöihin itseensä kohdistuneet pahat teot. Itse etenkin nyt, pienen lapsen äitinä, en voinut välttää jonkinasteista ahdistumista lukiessani kuvauksia mm. japanilaisten tekemien pommitusten seurauksista: "Tuhansia ja tuhansia pakolaisia saapuu yhä kaupunkiin yrittäen ehtiä etenevien japanilaisten edelle. Epätoivoiset vanhemmat ovat jättäneet kaduille kuolemaan niin paljon pienokaisia, että Kiinan hyväntekeväisyysyhdistys on perustanut erityisen "vauvapartion" noukkimaan hylättyjen jäännökset, kasaamaan ne kuorma-autoihin ja viemään maaseudulle poltettaviksi." Koko romaanin ajan päähenkilöiden elämään vaikuttavat suuresti maailmanhistorian tapahtumat: toinen maailmansota ja erityisesti Kiinan ja Japanin välinen sota; amerikkalaisten asenteet Amerikkaan muuttavia kiinalaisia kohtaan; Kiinan kansantasavallan syntyminen ja sitä seuraavat jatkuvat kommunismiepäilyt kaikkia Amerikassa asuvia kiinalaisia kohtaan jne.

Oleellinen teema romaanissa on ehdottomasti sisarusten välinen vahva side. Kuinka nimenomaan sisaruksilla on keskenään aivan erityinen suhde ja kuinka he voivat kaikista mahdollisista tapahtumista huolimatta, ja juuri niiden vuoksi, luottaa siihen, että he ovat toistensa tukena, tapahtuipa elämässä mitä tahansa. "Hän on ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa jaan muistoni lapsuudesta, vanhemmistamme, Shanghaista, ponnisteluistamme, suruistamme ja kyllä, myös onnen ja voitonriemun hetkistä. Sisareni on ainoa ihminen, joka todella tuntee minut, niin kuin minä tunnen hänet."

Päällimmäisenä romaanista jäi mieleen Seen mukaansatempaava kirjoitustyyli ja lukemisen helppous, vaikka romaanin aihe tai tapahtumat eivät kevyitä olekaan. Aion ehdottomasti lukea kirjailijan muitakin suomennettuja kirjoja ja odotan niiden olevan yhtä hyvin kirjoitettuja kuin Shanghain tytöt -teos on, vaikken edelleenkään ajattele olevani erityisen kiinnostunut juuri Kiinan historiasta tai kulttuurista yleisesti.