Parisen viikkoa sitten kasaribiiseistä ja mielenkiintoisista aikakauteen liittyvistä keskusteluista alkunsa saanut suhteemme sinetöitiin viehättävässä Ulvilan keskiaikaisessa kirkossa sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Päivä oli kaunis ja jätti meille paljon hienoja muistoja, vaikka aika kuluikin kuin siivillä. Millään en olisi raaskinut riisua kaunista valkoista pukua juhlan päätteeksi, vaan tottahan toki juuri tuo kaikki ainutkertaisuus on tärkeä osa nän ainutkertaista elämäntapahtumaa ja onneksi meille jäi päivästä iso kasa ihania muistoja!
 |
| Siskoni K tekstasi juhlavieraiden nimet paikkakortteja varten. |
Viimeiset pari viikkoa ennen häitä olivat enemmän ja vähemmän täynnä kaikenlaista puuhaa alkaen karjalanpiirakkatalkoista, joihin osallistuimme tietysti molemmat sulhasen kanssa. Sulho osoittautui talkoissa synnynnäiseksi rypyttäjämestariksi ja muutenkin perinneherkkutalkoot oli varsin hauska kokemus. Pieniä viime hetken mutkiakin matkaan tuli, niin kuin tietysti kuvioon oikeaoppisesti kuuluukin, mutta onneksi lähipiiristä löytyi pelastavia enkeleitä, ja saimme hääkukat hankittua sekä -kakun kasattua kunnialla kahvipöytään. Siskoni K oli luvannut sitoa kimppuni, mutta emme saaneet kukkia sieltä mistä olimme suunnitelleet, mutta onneksi kaasoni keksi pikaisesti varasuunnitelman ja saimme heti seuraavana päivänä oikein kauniit kukat ja lisäksi erittäin hyvää palvelua eräästä kukkakaupasta toiselta puolen kaupunkia. Kakuntekijä puolestaan soitti epätoivoisena juuri pari päivää ennen häitä ja kertoi sairastuneensa, eikä uskaltanut koskea jo etukäteen tekemiinsä kakkutarpeisiin. Onneksi pikkuserkkuni A, hänen miehensä M sekä molemmat siskoni olivat kaikki tulossa juhlapaikalle jo edellisenä iltana ja A, joka harrastaa kakkuja muutenkin, lupasi tehdä kakun valmiiksi. Siitä kiitos hänelle, sekä tietysti sille, joka näitä hienoja pelastuksia ja yhteensattumia järjestää!
 |
| Pitkäaikainen ystäväni T järjesti meille kakuntekijän, joka pahaksi onnekseen sairastui juuri ennen häitä. Onneksemme tämä oli kaukaa viisas ja oli valmistanut kaiken hyvissä ajoin etukäteen valmiiksi ja pikkuserkkuni A pelasti loput. Kuva: Pertti Simi |
 |
| Siskoni toimivat juhlassa virallisina boolinsekoittajina, ja ennen häitä valmistimme pienen koe-erän mojito-boolia, jonka maun totesimme varsin raikkaaksi ja juhlakelpoiseksi. |
Pääsimme valmistelemaan juhlapaikkaa jo hyvissä ajoin perjantaina ja lähdimme yhdessä sulhasen ja kaason kanssa kohti Ulvilaa sateisena aamupäivänä auto täynnä pakaaseja. Onneksi saimme paljon apuväkeä, kun vanhempanikin ajelivat Ulvilaan auttamaan ja toivat samalla mukanaan kaikenlaista tarpeellista tavaraa alkaen valtavista puulaatikoista täynnä laina-astioita. Illansuussa myös A, M ja siskoni saapuivat paikalle ja pääsivät kukin hommiinsa, jotka tosin kuulemma venyivät pitkälle yli puolenyön...! Vaikka emme me itsekään sulhasen ja kaason kanssa kovin aikaisin nukkumaan päässeet. Saunan jälkeen ehdin vielä hyvin kuulla kello kahden lyönnit ennen kuin uni tuli.
 |
| Värikkäät häärakeet. |
 |
| Lahjapöydän koristeeksi otettiin tietysti mukaan juhlakuntoon sonnustettu Moxie Teenz -pariskunta Gavin ja uuden hiuslookin saanut Melrose. Kuva: Markku Simi |
Hääaamu valkeni kauniin aurinkoisena ja iloksemme saimme aamusta alkaen aivan täydellisen hääilman! Ei voi muuta sanoa, kuin että ilma oli todellakin juuri niin kaunis kuin oli etukäteen tilattu! Tämä oli erityisen ilahduttavaa siksi, että olimme ajatelleet, että hääkuvat otettaisiin kirkon pihapiirissä ennen vihkimistä. Aamun ohjelmaan ei kuulunut onneksi enää muuta kuin laittautuminen ja kun sekin hoitui osaltani niinkin helposti, että vain istuin tuolissa keskellä sulhasen kotitalon olohuonetta, oli aamu käytännössä täysin stressitön. Meikkaaja-kampaaja kun löytyi niin sanotusti omasta takaa ja oli ollut matkassamme jo edellisesta aamupäivästä alkaen. Kiitos erittäin onnistuneista kampauksesta ja meikistä kaasolle!
Kuvaukset sujuivat rennosti Ulvilan kauniin keskiaikaisen kirkon pihassa ja sen lähiympäristössä. Meikkauksen aikana aamulla vatsanpohjassa oli ehtinyt nipistää vain pari kertaa ja suurimmillaan jännitys taisi olla juuri ennen vihkimistä kun suntio avasi kirkkosalin ovet ja kaikkien salissa olevien katseet kääntyivät meitä kohti. Asehuoneessa odotellessamme emme ehtineet paljoakaan jännittää, kun kertasimme siellä pienille morsiusneidoille seremonian kulkua. Neitojen tosin piti alunperin mennä penkkiin istumaan äitinsä kanssa, mutta tottahan toki he halusivat tulla eteen seisomaan ja hienosti he siellä seisoivatkin, vaikka pienemmällä oli kivikin kengässä! Kävelemisestä alttarille tai alttarilla olemisesta en voi paljoakaan sanoa muistavani, mutta niin kai sen on vähän tarkoitus mennäkin. Vai muistaako joku omista häistään mitä pappi puhui? Tosin huvitusta, ja hieman ihmetystä vieraiden keskuudessa, aiheutti muutama ylimääräinen yhteinen vuosi historiassamme, jotka jotenkin olivat eksyneet puheeseen.
 |
| Kohta se on menoa! Kuva: Markku Simi |
 |
| Vieraita odottamassa kirkkosalissa. Kuva: Markku Simi |
 |
| Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. Kuva: Markku Simi |
Vihkimisen jälkeen saimme kellotapulin nurkalla ryöpyn ohrahelmiä päällemme ennen astumista hääautoomme. Niitä onkin sitten auton lattialla edelleen ja löytyi niitä häiden jälkeen kotoakin, kun osa oli uponnut hääkimppuun syvälle ruusunterälehtien väliin! Hääautoksi valitsimme ensin toisen auton, mutta jossain vaiheessa keksimme, että olisi hauskaa käyttää hääautona omaa 90-luvun alun Corollaamme. Siitä nyt sitten voi olla montaa mieltä kuinka upea hääautomme oli, mutta hauska se ainakin oli, ja sopi meidän tyyliimme varsin hyvin. Kirkolta lähtiessämme kuskina ja apukuskina toimineet siskoni soittivat vielä vanhasta kasettisoittimestani Bon Jovin Keep The Faithia, tarkoin valitulta aikakaudelta tarkoin valittua kappaletta, jolla on oma osansa historiassamme. Juhlan muukin musiikki oli tietysti 80-luvun ja 90-luvun alun musiikkia tai sen aikakauden tyylistä uudempaa musiikkia: ensin taustamusiikkina rauhallisempia kappaleita ja illasta vaihdoimme soimaan rokkilistan.
 |
| Siihen tiivistyy kaikki. Kuva: Markku Simi |
 |
| Meidän hääautomme perässä ei voinut roikkua mitään muuta kuin tyhjiä kahden litran Pepsi Max -pulloja. Kuva: Pertti Simi |
 |
| Muutamia ohrahelmiä Corollan takapenkillä. |
Hääjuhla Ulvilan nuorisoseurantalolla oli oikein onnistunut ja ainakin meillä itsellämme oli oikein hauskaa. Apukäsiksi olimme saaneet siskojeni harrastusten kautta vanhan kotikaupunkini karjalaisen nuorisoseuran väkeä ja he olivat tuoneet mukanaan ruoaksemme herkullista keittoa, jota tarjoiltiin ulkona suoraan tykistä keittiön lisäksi. Keiton kanssa tarjoiltiin sulhasen äidin leipomaa saaristolaisleipää sekä paikallisia sämpylöitä. Kaikista mutkista huolimatta sokerimassapäällysteistä kinuski-puolukkakakkua oli erittäin onnistunutta ja herkullista ja kakun lisäksi tarjolla oli erilaisia kuivakakkuja ja keksejä. Iltapalaksi oli luvassa myöhemmin illalla vielä lihapullia, salaattia ja niitä talkoovoimin tekemiämme karjalanpiirakoita ja munavoita.
 |
| Kakkupariskuntakin oli yksi hyvistä löydöistämme hääjärjestelytaipaleemme varrella. Kuva: Pertti Simi |
 |
| Hieman lisää ehostusta ja juhla jatkuu. Kuva: Pertti Simi |
 |
| Sisko K:n sitoma kaunis morsiuskimppu. Kuva: Markku Simi |
Olimme tietoisesti halunneet, että päivään ei yritetäkään mahduttaa kovin paljoa ohjelmaa, joten ruokailun ja kahvin lisäksi meille oli järjestetty ainoastaan perinteinen kenkäleikki, jonka juonsi seremoniamestarimme pikkuserkku A. Vieraiden ilonpidosta päättelimme, että vastasimme jatkuvasti päin mäntyä, mutta yllätykseksemme vastasimme miltei kaikkiin kysymyksiin samalla tavalla. Johan näillä vastauksilla olisi ennen vanhaan yksi Tuttu Juttu voitettu! Mielettömimmän ja uskomattomimman yllätyksemme saimme lahjaksi siskoiltani ja A:lta kun he heijastivat seinälle aivan huikean tekemänsä Baywatchin kakkostuotantokauden alkutunnusparodian, jonka he olivat kuvanneet pääsiäisenä Yyterissä. Baywatchilla on ollut nimittäin varsin suuri osa meidän tarinamme alkutaipaleella. Emme mitenkään voineet arvata, että he todella olivat menneet kuvaamaan koko alkutunnuksen ja editoineet siitä meille dvd:n, vaikka aiheesta olikin vitsailtu jo paljon aiemminkin ja minä itse vielä viime hetkillä, kun kuvaukset oli jo kuvattu. Nyt on rima asetettu sen verran korkealle superyllätysten ja niiden toteuttamisen suhteen, että sitä ei hevin ylitetä! Kiitos vielä vuosisadan nauruista Rantavahdit!
 |
| Vieraiden selailtavana kiersi kokoamani valokuvakirja, missä oli kuvia meidän molempien lapsuudesta alkaen sekä tietysti meidän tärkeimmät yhteiset muistomme. Vieraskirjan virkaa toimittivat lapsuudesta tutut ystäväkirjat, joihin pyysimme kaikkia vieraita vastaamaan. Kyllä me saimme monet hyvät naurut kun kotona luimme näitä vastauksia! |
Häitä juhlittiin aamuun asti ja olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että saimme jäädä juhlapaikalle yöksi, ja että sinne meidän lisäksemme jäi pieni joukko muitakin juhlijoita, sillä olisimme jääneet paljosta huvista paitsi, jos olisimme lähteneet esimerkiksi hotelliin kesken kaiken. Serkkuni N jäi myös yöksi, vaikkei sitä ollut etukäteen suunnitellutkaan ja kaikessa luovuudessaan keksi vielä "HC-kenkäleikin" huvitukseksemme. Kyllä sai taas nauraa niin, että vatsaan sattui ja N itse nauroi niin, että tippui tuolilta. Muutenkin tuo loppuilta, vai pitäisikö sanoa yö, kruunasi hienon juhlamme ja jos nauramisella saa lisää elinvuosia, niin niitä ainakin tuli häistämme monia! Aamukuudelta kömmimme viimein iloisina ja tyytyväisinä patjoja ja nukkujia täynnä olevan lavan taakse pieneen takahuoneeseen ummistamaan silmämme hetkeksi ennen kuin nousimme hyvälle rääppiäisaamiaselle ja siivoamaan juhlataloa.
Halusimme oman näköisemme häät ja mielestäni onnistuimme siinä hyvin. Meillä oli onni saada apua monilta ihmisiltä ja siitä vielä kerran suuri kiitos kaikille. Kiitos tietysti myös kaikille vieraillemme, jotka omalta osaltaan olivat tekemässä juhlastamme sellaisen kuin se oli, eli rennon ja mukavan. Monia isoja ja pieniä onnistumisia mahtuu matkan varrelle ja osa hauskuudesta tuli nimenomaan siitä, kun palaset loksahtelivat paikoilleen välillä kuin itsestään ja onnistuimme löytämään, tai peräti saamaan vaikkapa maljakot lainaksi, tai ison kasan askartelutarvikkeita ja jopa hääpukuni varsin epätavallisella tavalla ja mutkan kautta. Mitään ei ole pakko tehdä niin kuin tapana on ja hassuiltakin tuntuvat ideat kannattaa toisinaan toteuttaa. Tai jopa aina. Tästä jatkuu meidän Rock of Ages!
 |
| Onnellinen morsian. Kuva: Markku Simi |
