Hyvin pitkälti roskaa

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja yhtäkkiä ollaan niin pitkällä, että tänäänkin tuntui jo melkein kesältä! Myös Suuri Päivämme lähestyy ja tuntuu ihan uskomattomalta, että yli vuosi on vierähtänyt näin vain ja kohta se kaukaiselta tuntunut päivä on ihan oikeasti käsillä...! Onneksi monenmoiset isommat ja pienemmät asiat tuntuvat edelleen olevan ihan oikeilla paikoillaan ja ainakin morsian edelleen rento ja stressitön. Tänään sulhanen yllätettiin päivällä hakemalla hänet omiin rientoihinsa iloisen puheensorinan saattelemana ja hetken koti tuntui ihmeen tyhjältä. Jospa sitten itse "laittaisin paperille" viime päivinä päässä muhineet ajatukset, sillä stressitön morsian ehtii hyvin ajatella ja tehdä muitakin kuin vain hääasioita.

Jokainenhan tietää jo ennalta odottaa lehtien mielipidepalstoille jokakeväisiä koirankakkakeskusteluja. En ollenkaan kiellä, etteikö olisi ärsyttävää kun tuotokset jätetään keräämättä yleisiltä kulkuväyliltä tai jopa pihoista, mutta itse olen ollut huomaavinani, että vuosi vuodelta lumen alta paljastuu yhä enemmän ihmisten maahan viskomia ja tuulenriepottelemia maatumattomia roskia. Kun kolme vuotta sitten kävimme itärajan takana Karjalassa, kauhistelimme siellä sitä tolkutonta roskamäärää mikä oli leveillään pitkin metsänreunoja ja jopa kauniilla luonnonhiekkarannoilla. Jotkut alueet olivat suoranaisia kaatopaikkoja. Silloin sitä kuvitteli, että meillä täällä Suomessa on onneksi  puhdasta ja roskat hoidetaan roskikseen, mutta en ole siitä ollenkaan niin vakuuttunut enää.

Jätehuoltoa Sortavalassa.

Sortavalan suomalainen hautausmaa toimii paikallisen nuorison ajanviettopaikkana
ja osa vanhoista haudoista kaatopaikkana.

Roska-asetelma Laatokan rannalla.

Asumme kahden koulun läheisyydessä: yläasteen ja lukion. Koulujen vieressä on lähikauppa ja läheltä löytyy myös pikaruokapaikka. Olen jo aiemminkin suunnitellut, että menisin keräämään maisemaa rumentavat roskat tästä lähiympäristöstä ja viimein tällä viikolla aloitimme K-siskon kanssa siivousprojektimme. Reippain mielin lähdimme muovipussin kera liikkeelle, mutta ei mennyt kuin kymmenen - viisitoista minuuttia, kun piti palata sisälle hakemaan lisää pusseja. Maastakin löytyi muovipusseja useampiakin, mutta kun ei tiedä mitä inhaa niissä olisi ollut, päätimme käyttää omia pussejamme. Tosin metsän puolelta löytyneen puolillaan muovia olleen jätesäkin otimme käyttöön ja valitettavasti saimme myös sen täyteen.

Näinkin kaunis keväinen maisema.

Mikäs muukaan se siellä odottaa roskankerääjiä kuin suklaakääre!

Teimme noin kolme tuntia töitä ja saimme pienen, ehkä 50 metrin matkan, siivottua roskista, joista suurin osa oli erilaisia karkkipapereita. Seuraavaksi yleisimpiä olivat erilaiset einespakkaukset, kuten kolmioleipäpaketit tai "kuraläppä"-pizzakääreet sekä kaikenlaiset hampurilaispaikan roskat. Myös pahviset kahvimukit olivat hyvin edustettuina. Tupakantumppeja emme edes ajatelleet kerätä, sillä operaatio tuntui riittävän voivuttavalta muutenkin ja tumppeja on maassa tuhansia.  Jotenkin en vain pysty välttämään ajatusyhtälöä koulujen sijainnin, koululaisten ja näiden em. roskien linkittymisestä toisiinsa. Ja onhan omin silmin nähty esimerkkikin vielä tuoreessa muistissa, kun liikennevaloissa valojen vaihtumista odottava mopoautoilijatar vinttasi tyhjän Trip-purkkinsa tyynesti ulos ikkunasta. Surullista, että niin monet ovat näin piittaamattomia ympäristöstään.

Ehkä mielenkiintoisin löytö oli muovinen vanha karkkirasia, jonka läpi erottui kasa pieniä ruskeita limaisia zombie-kaloja. Mikä ihme noita kalastajiakin vaivaa? Jo aiemmin tänä keväänä keräsin hoidetun lähipuistoalueen rannasta kevään ensimmäisen siiman parempaan talteen, eli roskikseen. Ainakin itse muistan riittävän elävästi dokumentteja ja muita ohjelmia, missä milloin mikäkin sorsa on saanut itselleen riesan jalkaansa tai kaulaansa kietoutuneesta siimasta tai muusta roskasta.

Roskia jäi valitettavasti vielä odottamaankin.

Näin paljon kauniimmalta maisema näyttää toiseen suntaan kun roskat on kerätty pois.
Tämän kohdan huippusaalis oli purkillinen hyvin marinoituja zombie-kaloja.

Jotakuinkin tässä näkyy alue, jolta pusseissa olevat roskat on kerätty.

Roskienkeruuta seuraavana päivänä lähdimme koirien ja samaisen sisko-K:n kanssa koirien kanssa lenkille ja yhteistuumin päätimme varustautua pelkillä kakkapusseilla matkaan. Kuljimme vielä tyhjillään olevan leirintäalueen poikki rantaan, kun huomasimme vedenrajassa pahaenteistä kiiltelyä. Tottakai noukimme lasinsirut pois, mutta homma ei ollutkaan ihan pieni! Tulihan siinä talviturkin hanskatkin kasteltua omia hihoja myöten ja harrastettua akrobatiaa rantakivillä, sillä lasia oli rannassa ja pohjassa pidemmälläkin älytön määrä! Lopulta uurastuksemme tuloksena meillä oli iso kakkapussillinen täynnä pullonkauloja, -pohjia ja kaikenkokoisia sirpaleita sekä vielä yksi kokonainenkin kaljapullo. Siitä jäisikin mukava kesälomamuisto kun lapsella olisi pullonpohja kantapäässä ja verenmyrkytys odotettavissa.

Sirpalejahdissa.

Toivottavasti tässä oli kaikki ja saimme rannan puhdistettua.

En ole ottanut Facebookissa pyörivää arkikuvahaastetta vastaan, mutta heitänkin nyt pallon kaikille ulkona liikkuville ja haastan jokaisen ensinnäkin huolehtimaan omat roskansa roskikseen, mutta lisäksi keräämään eteentulevia roskia edes silloin tällöin pois maasta. Etenkin meillä koiranomistajilla se on noiden mukanakulkevien kakkapussien takia helppoa. Valitettavasti keskiviikkona siivoamallemme alueelle oli jo perjantaina ennen puolta päivää ilmestyneet ensimmäiset hampurilaiskääreet ja ravintolan take away -pussi.