Aurinkoa Las Palmas de Gran Canarialla

Pulu poseeraa Playa de Las Canterasin hiekkarannalla.

Niin kauas kuin silmä kantaa, merta nähdä voin, käyn päivisin hiekkarantaa, Las Palmasissa... Irwin sen jo totesi ja tämä mielessämme varasimme viimein syksyllä jo jonkun aikaa suunnittelemamme häämatkan. Alun perin meitä ei todellakaan olisi kumpaakaan juuri vähempää voinut Kanariansaaret matkakohteena kiinnostaa, mutta kun vuosi sitten yllätimme itsemme varaamalla äkkilähdön lämpimään, valikoitui kohteeksi Lanzaroten Puerto del Carmen, ja tämän kokemuksen myötä jouduimme pyörtämään puheemme ja muuttamaan mieltämme ja ennakkoasenteitamme saarten suhteen.
Häämatkalta odotuksemme olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan: aurinkoa, merta, hiekkaa ja rentoutumista. Koska kuitenkin kyseessä oli häämatkan kaltainen erioisuus, valitsimme hieman normaalia paremman hotellin ja matkan kestoksi kaksi viikkoa. Puerto del Carmenissa olimme viettäneet niin sanotusti lähes pelkkää rantalomaa, joten nyt päätimme yhdistää rantaloman ja kaupunkiloman jos mahdollista ja Las Palmasissahan se onnistuu aivan loistavasti! Kaupungista kun löytyy sekä pitkä hiekkaranta rantabulevardeineen, että paljon ostosmahdollisuuksia, sekä vielä UNESCO:n listoillekin päässyt vanha kaupunki Vegueta katedraaleineen ja muine nähtävyyksineen.

Neljä vuodenaikaa.

Veguetan kaupunginosaa ja katedraalia vartioivat koirapatsaat.

Santa Anan katedraali Veguetan kaupunginosassa.

Katedraalin edustan koirapatsaat näkee kuvattuna mm. moniin postikortteihin.

Matka itsessään onnistui jopa yli odotusten, ainakin yli omien nukkeodotuksieni, mutta myös esimerkiksi säiden suhteen. Saimme nauttia melkein joka päivä kuulemma poikkeuksellisen hyvästä säästä: asteita oli useampana päivänä yli kolmekymmentä ja tuuli oli sopivan vilvoittava, mutta ei liian kova. Rannalla liehui joko vihreä tai keltainen lippu ja vain viimeisenä päivänä punainen uimisen kieltävä lippu. Silloinkin pystyimme onneksi pulahtamaan mereen rannan pohjoispäädyssä, joka ilmeisesti on sen verran suojaisampi, että siellä oli vain keltainen lippu ja uiminen onnistui. Ja mikäpä on sen hauskempaa kuin keltaisen lipun aallot!
Hotellille annan lisäplussaa siitä, että uima-altaalla oli jaossa erilliset allaspyyhkeet, jotka sai viedä mukanaan jopa rannalle ja vaihtaa uusiin milloin itse halusi. Onneksi emme olleet erikseen raahanneet Suomesta rantapyyhkeitä mukanamme! Myös hotelliaamiainen ansaitsee oman erityiskiitoksensa. Normaalien leipä-, munakokkeli- ja leivosvalikoimien lisäksi tarjolla oli joka päivä kasapäin erilaisia tuoreita hedelmiä ja juomaksi sai nappia painamalla tuoretta appelsiinimehua kätevästä laitteesta, johon vain lastattiin katolle läjä appelsiineja puristettavaksi. Jossain vaiheessa lomaa hoksasimme myös laitteen, josta luulin aluksi tulevan jogurttia, mutta asiaa tarkemmin tutkittuani totesin tökötin olevan raikasta jogurttipehmistä...!

Rentoa rantaelämää Playa de Las Canterasin Playa Grandella.

Hotel Cristina Las Palmasissa oli varsin herkulliset valikoimat aamiaispöydässä.

Enimmäkseen turistit matkaavat kuulemma Gran Canarialla saaren eteläosien lomakohteisiin ja Las Palmasissa kuulikin enimmäkseen espanjaa missä tahansa kulkikin. Vain oikeastaan yksi kohtaamamme henkilö hotellin vastaanoton henkilökunnan lisäksi puhui sujuvasti englantia. Ravintoloissakin kielitaito oli hyvin rajoittunut, vaikka ruokalista saattoi löytyä jopa suomeksi. Yksi hodarinmyyjätyttö jäi kyllä mieleen positiivisesti. Ensin hän silmin nähden pelästyi kun huomasi, että emme olleetkaan espanjankielentaitoisia, mutta elekielellä ja osoittelemalla asia hoitui erittäin hyvin ja tilanteen loppua kohden hän oli jo niin rohkaistunut, että pyysi hetken aikaa saadakseen miettiä ja kertoi sitten ostosten loppusumman englanniksi - ja aivan oikein! Myös kohteliaan bussikuskin kanssa asiointi sujui sekakielisesti kun kävimme mielenkiintoisella maanalaisella linja-autoasemalla selvittelemässä millä bussilla seuraavana päivänä pääsisimme seuraamaan UD Las Palmasin kotipeliä vähän kauempana sijaitsevalle uudelle jalkapallostadionille. Kuski sanoi vain: "fútbol, mañana" ja osoitteli kovasti aikataulua ja eri busseja ja seuraavana päivänä pääsimme hienosti perille. Ylipäänsä tuntuu kyllä jotenkin käsittämättömältä, että kieliä ei osata saarella, joka käsittääkseni jotakuinkin elää turismista. Eikä asiaa taatusti auta se, että melkein kaikki tv-ohjelmat on dubattu espanjaksi, totta kai.

Kanarialaista ruokaa: papas arrugadas, eli ryppyperunat ja (punaista) mojo-kastiketta. Lisäksi valkosipulileipää.

Santa Catalinan puisto, josta pääsi mm. hyppäämään moniin eri busseihin.

Kulttuuriero ihmisten välisessä käyttäytymisessä on melko silmiinpistävä verrattuna meikäläisiin tapoihin. Missä tahansa kaksi paikallista kohtasivat, saivat he heti vilkkaan keskustelun aikaiseksi ja pulisivat ja viittoilivat innokkaasti toisilleen ikä- tai muista eroista huolimatta. Hauska oli myös huomata heidän avuliaisuutensa erilaisissa tilanteissa. Itse esimerkiksi tiputin kolikon maahan ja kun kumarruin sitä nostamaan, oli jo vieressäni ollut nainen myös nostamassa sitä minulle. Eräs mies sen sijaan juoksi kovalla kiireellä kohti pysäkkiä ja alkoi jo luovuttaa, kun bussi lähti liikkeelle. Ilmeisesti joku bussin sisällä oli ehtinyt kuitenkin huomata tämän juoksijan. Miehelle huudettiin ystävällisiä kannustuksia pysäkiltä, ja bussista sisältä viitottiin juoksemaan kyytiin, ja bussi hidasti vielä nappaamaan juoksijan kyytiinsä. Toista se on täällä meillä, tiedän ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta... Toisaalta sitten lastenkasvatuksen suhteen äimistelin eräänkin hotellivieraana olleen isän käytöstä, kun hän aivan avoimesti läppäisi hississä poikaansa päähän tätä komentaessaan, heitti poikaa vähän rajumman puoleisen rantaleikin aikana märällä hiekkapaakulla naamaan ja vei kauhusta kiljuvan pienen tyttärensä meren kuohuviin aaltoihin. Ja sitten taas toisaalta tämä isä jaksoi väsymättä leikkiä lastensa kanssa koko sen ajan mitä perhe rannalla vietti.
Erilaisuus näkyy helposti myös esim. suhtautumisessa eläimiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Toisaalta asenne on ihanan rento ja koirat saavat kulkea vapaana kaduilla ja puistoissa, eikä siitä kukaan tunnu häiriintyvän. Ja koska koirat itsekin ovat tähän tottuneet, eivät ne hätkähdä vastaantulijoista vaan kulkevat hienosti omistajansa vierellä. Askel sallivampaan suuntaan olisi varsin kaivattu täällä meidänkin maailmankolkallamme. Toisaalta sitten taas on mielestäni varsin surtavaa nähdä, että kaikki koirat, joilta on "totuttu" jotain typistämään, on aivan taatusti myös kaikki mahdollinen typistetty. Itsekin luonnostaan pystykorvaisen kääpiöpinserin omistajana oli ikävä katsoa paikallisia kääpiöpinsereitä, joiden korvista oli jäljellä vain kapeat pystyssä sojottavat suikaleet. Kissanpentuja myytiin eläinkaupassa pienestä lasiterraariosta ja monen kodin ikkunalla tai parvekkeella pomppi turhautunut lintu ympäri pientä häkkiä sirkuttamassa vapaille lajitovereilleen.
Kierrätyksen suhteenkin olisi varmasti paljon tehtävissä ja panttipulloihin tottuneena ensimmäisenä tulee mieleen, että miksei tämä systeemi ole käytössä Kanariallakin, missä myös juomavesi ostetaan kaupasta muovikanisteriin tai -pulloon pakattuna? Muutenkin muovia käytettiin paljon joka puolella ja esimerkiksi hotellilla oli edelleen käytössä pieniin muovipulloihin pakatut shampoot ja pesuaineet. Onneksi pitkä Las Canteras -hiekkaranta käytiin joka päivä siivoamassa, josko sitten ainakin osa muovista ja muista roskista päätyy edes kaatopaikalle, eikä mereen killumaan ja kerryttämään jätelauttoja.

Las Arenas -ostoskeskusta vastapäätä sijaitsevan Auditorio Alfredo Krausin eteen oli käyty jättämässä jälkiä.

Mutta jos joku asia on Las Palmasissa huikea, niin se on lelukauppojen valikoimat! Lelut tuntuvat olevan niin sanotusti paljon sukupuolisidonnaisempia ja molemmille niin tytöille kuin pojillekin on valtavat valikoimat omia lelujaan. Suomessa ei esimerkiksi näe ollenkaan sillä tavalla pojille suunnattuja "ukkeleita" kuin Las Palmasissa näimme ja tytöille on metritolkulla valikoimaa erilaisista nukeista. Löytyy tavanomaiset Barbiet ja muut muotinuket, tyttönukkeja ja mieletön valikoima erilaisia kauniita vauvanukkeja sekä lukuisia erilaisia pieniä nukkeja. Eikä sovi unohtaa meitä keräilijöitäkään! Valittavissa oli keräilynukkeja Barbien Dolls of the World -sarjan nukeista kalliimpiin näköisnukkeihin ja Silkstoneihin. Onneksi tosiaan olimme pakanneet mukaan mahdollisimman vähän tavaraa menomatkalle, sillä takaisin tullessa laukut meinasivat hieman pullistella nukkelaatikoiden takia...! Tein vastustamattomia löytöjä sekä Jugueterias Nikki -lelukaupoista, että kahden eri El Corte Inglés -tavaratalon leluosastolta. Ja mikäs oli ostellessa kun tavaratalo soitti vielä houkuttelevana taustamusiikkina Bon Jovin vähän vähemmän kuultua Bounce-levyn tuotantoa, minkä Hra Ee bongasi tietysti heti.

Siete Palmas -ostoskeskuksen Nikki-lelukaupan Barbie-valikoimaa.

Veguetan Nikki-kaupan vauvanukkeja.

Toisen El Corte Inglés -tavaratalon Barbie Silkstonet.

Rönsyiltäköön vielä musiikki- ja ruoka-aiheissa sen verran, että läheisen El Muelle -kauppakeskuksen Vips-ravintolassa sain nauttia harvinaisesta herkusta hyvän ruoan lisäksi, kun taustalla kuului useampikin Sarah McLachlanin kappale. Niitä todellakin soisi soitettavan enemmän. Tai voisi melkein sanoa: ylipäänsä. Huoneessakin löysimme tv:n kautta huikean 80-luvun musiikkia soittavan radiokanavan.

El Muelle -ostoskeskukseen on Hotel Cristinasta vain kivenheitto.

Focaccia Milano ja runsaasti mozzarellatäytettä.

Vain aurinko lämmin loistaa, rantaan hehkuen, ja mainingit hehkun toistaa, Las Palmasissa... Loppuyhteenvetona voi sanoa, että loma todellakin oli onnistunut ja saimme kokea kaikkea sitä mitä toivoimmekin: saimme nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta säästä, rennoista päivistä hiekkarannalla sekä ihanasta merestä! Bonuksena tulivat vielä paikallisen jalkapallohuuman kokeminen, lisäys UNESCO-listalle ja tietysti ne, ah niin ihanat, nuket! Eikä kotonakaan ollut vastassa mykkäkoulua pitävää kissaa (protestiksi oli ilmeisesti riittänyt pissaaminen sisko K:n kassiin), eikä hajalle revittyjä paikkoja (koiran protesti oli ollut kissanvessan tonkiminen parina päivänä), vaan The Joulukalenteri -tyyliin koristeltu koti...

Ooo Las Palmas, ooo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään...

Kuusi morsianta, kuusi viikkoa

Eiköhän sitä tässä kohtaa saa jo alkaa vähän hössöttää ja touhuilla, kun suureen päiväämme on enää kuusi viikkoa aikaa. En ole kuitenkaan roikkunut hääfoorumeilla, en kierrellyt sen suuremmin kaupungilla tai muuten vaivannut päätäni erilaisilla pikkuasioilla. Olen ollut, ja olen edelleen luottavaisin mielin sen suhteen, että kaikki tulee jatkossakin järjestymään juuri niin hienosti, kuin tämä koko tapahtuma olisi tosiaan tarkoitettu tapahtumaan jonkin suuremman suunnitelman mukaisesti. Suuri kiitos järjestelyissä auttamisesta kuuluu tietysti jo tässä vaiheessa myös sille tärkeälle joukolle, joka on tarjonnut apuaan erilaisissa asioissa, mutta hassua on silti ajatella kuinka moni iso ja pienempikin yksityiskohta on sujunut melkein kuin itsestään ja apu on tullut välillä melkein kuin tarjottimella tarjoiltuna.

Mutta se mainitsemani hössötys. Jostainhan se on kaivettava esiin ja mistäpä muualta se paremmin voisi löytyä kuin nukkeaiheen parista! Nimittäin sen kerran, kun hääaihe on omassa elämässä ajankohtainen, saa hankkia nukkekokoelmaansa ihania morsiamia, joita meillä asuu kaapin päällä - tietenkin - kuusi kappaletta. Joukon ensimmäinen morsian on uudemman mallinen Hasbron Sindy, joka joskus The Bdoll-alkuaikoinani eksyi kokoelmaani, vaikken erityisemmin olekaan innostunut näistä omaa suosikkiani, Hasbro 1st -Sindyä, seuranneista versioista. Kun tällainen nyt kuitenkin sattui kotoa löytymään ja hänellä sattui vielä jonkinlainen hääpuku olemaan valmiiksi yllään, pesin, puunasin ja kampasin jokin aika sitten neidon kuntoon. Lisäksi valmistin hänelle asuun sopivat korut ynnä muut asusteet täydentämään tyylin. Seuraavaksi sain hankittua yllättäen Huuto.netistä Priscilla Presley -näköisnuken alkuperäisessä morsiuspuvussaan ja hunnussaan. The Bdollin kirpparilta tein vielä pari teemaan sopivaa löytöä: Preferably Pink Silkstone Barbien, jota en voinut vastustaa, etenkin kun hänelle oli vaihdettu ihana valko-hopeinen juhlapuku päälle, sekä viehättävän morsiuspukuisen reproduction ponytail -Barbien. Lisäsin kokoelmaan vielä vitriinistäni vuoden 1987 Romance N Roses -Sindyn sekä The Ingenue Silkstone Barbien, jonka löysin sattumalta Lanzarotelta Arrecifen Toy Planet -lelukaupasta viime vuonna. Eli, kuten otsikko kuuluu, kuusi morsianta, kuusi viikkoa ja sen kuuden viikon jälkeen saan olla ihan itse morsiamena koko päivän! Ja nämä kuusi ikimorsianta jatkakoot sitten suuren päivämme juhlistamista hamaan tulevaisuuteen saakka. ;)

Alkuperäisestä asusta puuttuu hattu ja päivän-
varjo. Puuttuvan "vyön" olen korvannut ohuella
satiininauhalla. 

Hasbro 1st generation Sindy Romance N Roses, 1987.

Hasbron uudempi Sindy, jolle lisäsin vaalean-
punaisen satiininauhan vyötärölle ja alun-
perin Kurhnille kuuluvat hansikkaat, joihin
ompelin pienen helmen sormukseksi.

Sindyllä oli alunperin osa hiuksista auki. Sain
mielestäni kampauksesta kuitenkin kauniimman
ja juhlavamman, kun tein pään päälle ison nutturan,
jonka koristelin silmienväriin sopivalla ruusulla.
Kaula- ja korvakorut tehty ohuesta metallilangasta
ja vaaleanpunaisista pienistä helmistä.

Priscilla ja ilmeisesti ponytail repro -morsiamelle
alunperin kuuluva morsiuskimppu, jonka kuitenkin halusin
laittaa Priscillalle.

Priscilla Presley -näköisnukke alkuperäisessä
puvussaan.

Kaksiosaisen hunnun saa käännettyä tietysti
myös kasvojen eteen.

Ihana repro-morsian, jolle lisäsin huultenväriin
sopivan punaisen ruusukimpun.

Preferably Pink Silkstone Barbie, jolle on vaihdettu
kaunis (talvi)morsiamellekin sopiva puku.

Vaihdoin alkuperäisen mustan hiusnauhan
morsiamelle sopivampaan valkoiseen ruusu-
koristeeseen, jonka löysin viime kerralla
Tallinnasta käydessämme kirppikseltä.

Tottahan yksi morsian voi esitellä viehättävää
yöpukuaankin, jossa tietenkin on "jotain sinistä".

The Ingenue Silkstone Barbie.

Ihanat "silkkini".

Ingenuen sirot tupsukengät ja lakatut varpaan-
kynnet. 

Uutena lelukaupasta ostetulla Ingenuella on
mukanaan kaikki pakettiin kuuluvat
aitoustodistukset.

Preferably Pink poseeraa käsi sirosti lanteella.

Punaiset ruusut sopivat repro-morsiamelle
niin hyvin, että voisivat olla alkuperäiset.
Ohuiden hansikkaiden alla punaisiksi maalatut kynnet.

Priscillan kultainen vihkisormus. Toisessa kädessään
Priscillalla on hevosenkenkäsormus, tottahan toki.

Vaalea kallakimppu sopii Priscillan väreihin
ja tyyliin hienosti.

Kuusi kaunista morsianta.