Jouluisia nukkeja ja siskolle joulunukke 2014

Viime vuonna tuli tehtyä juuri joulun alla varsin mukavasti nukkelöytöjä, ja kun postikuluistakin oli hyviä tarjouksia, niin tulihan niitä sitten hyödynnettyä. Sopivasti löysin mm. The Hearts Family -äidin alkuperäisissä punaisissa vaatteissaan juuri kun edellisenä päivänä olin sattunut mainitsemaan, että sellaisen kun jostain löytäisin. Toinen jouluteemaan sopiva puku kotoa löytyi jo valmiiksi ja lopulta päädyin valitsemaan 80-luvun alun Fashion Play Barbien kunnostettavaksi ja puettavaksi kyseiseen pukuun Herttas-äidille kaveriksi.

2013 olin askarrellut Moxie Teenz -Melroselleni tonttulakin huovasta ja pumpulista, ja nyt viime jouluksi tein toisen samanlaisen tietysti myös hänen herraseuralaiselleen Gavinille. Myös ainokainen Ellowyneni sai oman lakkinsa. Haaveilin kovasti, että meillä olisi ollut jokin sopiva paikka kotona, jonne olisin voinut tehdä paremmankin jouluasetelman pienestä joulukuusesta ja sopivista nukeista, mutta, lähinnä kai kissojen takia, se jäi vielä toistaiseksi haaveeksi ja tyydyimme sisko K:n kanssa vain ottamaan nukeista kuvia.

Jouluisen kuvauspäivän satoa: Ellowyne joulutunnelmissa.
Kuva: K

Viime jouluna mietin myös kovasti joululahjoja. Tietysti halusin niitä antaa, mutta tuntui tyhmältä, että olisi hankkinut jotain turhaa tavaraa lisää toisten nurkkiin, etenkin kun olemme nyt koko porukka yrittäneet ennemminkin päästä kaikenlaisesta turhasta kamasta eroon viemällä sitä myyntiin kirpparille, kierrättämällä Fidan keräyslaatikkoon tai taloyhtiön kierrätyshuoneeseen ja viemällä kaikenlaista roinaa ihan roskikseen ja paperinkeräykseen ym. Joku tietysti voi olla sitä mieltä, että myös nukkejen haaliminen on turhan tavaran hankkimista, mutta itselleni se on hyvin mieluisa ja mielihyvää tuova harrastus ja koska myös K keräilee nukkeja, keksin apinoida The Bdoll -nukkefoorumilta joulunukkeidean K:n joululahjaan.

Tässä tapauksessa joulunukke tarkoitti, että etsin hommaan soveltuvan nuken, joka löytyi Huuto.netistä, tuunasin sen mieleisekseni ja käärin sen siskolle pakettiin. Idea tosin vähän muuttui matkalla, mutta lopputulokseen olen yhtä kaikki varsin tyytyväinen, etenkin kun ottaa huomioon, että en ole ihan tällaisia juttuja ennen tehnyt. Löytämäni nukke oli siis Marvel Comicsin hyväkuntoinen vuoden 1997 Black Cat -nukke ilman vaatteita.

Marvel Comics Black Cat ennen "muuttumisleikkiä".

Ensin ajattelin tehdä nukesta vähän Cruella de Vil -tyylisen tympeän tädin, mutta koska en ole mikään nukenvaateompelija, eikä minulla ole edes ompelukonetta, vaatteiden teko tuntui jokseenkin hankalalta hommalta. Onneksi löysin sattumalta kirpparilta kasan ohuita mustia nahanpalasia ja ajattelin kokeilla olisiko vaatteiden tekeminen nahasta yhtään miellyttävämpää kuin kankaasta. Ainakaan nahka ei purkaudu samalla lailla ja onpahan astetta coolimmat vaatteet leidillä kun ovat oikeaa nahkaa. Valmiita kaavoja ei ollut, mutta yrittämällä, sovittamalla ja muutamaa vanhaa vaatetta apuna ja mallina käyttäen asu lähti rakentumaan.

Black Catin topin pistelyä ja sovittelua.

Hah! Se onnistui!
Toppi kiinnitetään solmimalla niskan takaa omista vaatteistani leikatuilla ohuilla nauhoilla,
joita uusissa vaatteissa on henkariin ripustamista helpottamaan.
Leikkaan kyseiset nauhat yleensä aina irti ja laitan talteen tällaisia tarpeita varten.

Topin palasten leikkelystä jäi sopivat suikaleet,
joista sai solmittua rannenauhat.
Taustalla hamekaavoja.

Hameenpalaset valmiina pisteltäväksi yhteen.
Halusin tehdä minihameen, jotta Katin lihaksikkaat jalat jäisivät näkyville.

Varsinainen puku valmiina.

Saatuani tehtyä Black Catin vaatteet valmiiksi, ajatus tyssäsi hetkeksi aikaa, sillä nukelle piti mielestäni keksiä myös jonkinlaiset jalkineet. Mitään valmiita Barbien kenkiä oli turha ajatellakaan, sillä sen verran isommat tämän nuken jalat ovat, eivätkä ihan mitkä tahansa kengät olisi asun tyyliin sopineetkaan. Olisin halunnut pitkävartiset nahkasaappaat, mutta miten ja mistä saappaisiin saisi pohjat ja korot, jos sellaisia alkaisi väsätä itse? Päätin pitää tuumaustauon ja laitella samalla itselleni kuntoon Herttas-äidin ja joulu-Barbien, sekä vielä Katin hyvästä kunnosta huolimatta laittaa myös sen pesulle.

The Heart Family Kiss & Cuddle -äiti
siinä kunnossa missä sen sain.

Kuka ei kuulu joukkoon?
Sievät naiset sekä yksi amatsonikissa odottamassa pesua.

Katti vedenneitona.
Vuorossa saippua-, shampoo- ja hoitoainekäsittely.

Kissathan eivät tunnetusti pidä vedestä. Eivätkä itseään alempiarvoisesta seurasta?

Kaikki nuket olivat jo valmiiksi niin hyvässä kunnossa, että paljoa ei niiden hyväksi tarvinut edes tehdä. Tavallinen hiustenpesu ja tietysti hiusten asettelu ja jakauksen esiinkaivaminen olivat jotakuinkin riittävät toimet. Fashion Playn hiusten latvat olivat hieman kuivuneet, joten aseteltuani hiukset muuten haluamallani tavalla, hieroin niihin vielä hieman hiusvahaa. Lisäksi korjasin hänen kulahtaneet huulensa uudella punaamisella.

Barbien latvakiharoiden viimeistely hiusvahalla.

Valmiiksi puunatut kaunokaiset.
Fashion Play Barbiella päällään jouluinen Fashion Avenue -puku (1997).

Lämmintä joulutunnelmaa.

Edelleen ongelmoidessani Katin puuttuvia kenkiä, maalasin hänen häijyyn naamaansa vähän lisämeikkejä. En tiedä olisiko vanha maali pitänyt välttämättä poistaa ensin, mutta koska se oli hyvässä kunnossa, ja olen muutenkin vasta kerran kokeillut koko naaman uudelleenmaalaamista, päätin vain jatkojalostaa alkuperäisiä maalauksia. Aikataulukin kun oli tässä projektissa varsin rajallinen.

Alkuperäiset silmänrajaukset olivat osittain hieman puutteelliset,
joten korjasin ja samalla paksunsin rajauksia.
Naisellisuuden lisäämiseksi tein vielä parit ripset silmänurkkiin.

Huulia varten ei kotona ollut kuin yksi varteenotettava punainen,
mutta mielestäni se on alkuperäistä pinkkiä parempi vaihtoehto.
Kokeilin maalata myös kynnet samalla värillä.

Aika alkoi lopulta käydä sen verran vähiin kenkien suhteen, että oli vain pakko alkaa värkätä jotain, vaikka aloittaessa ei juurikaan ollut käsitystä millainen lopputulos tulisi olemaan. Onneksi nahka on todellakin suhteellisen mukava materiaali taivutella ja testailla, joten jonkinlaiset töppöset sain kasaan.

Mittailua, piirtelyä, sovittelua...

Ensimmäinen nahkatöppönen valmiiina.
Älysin sentään piirtää kaavat paperille toista varten.

Nuken hiukset olivat pesun jäljiltä niin kiiltävät, että halusin jättää ne sellaisikseen, joten loppujen lopuksi suhteellisen hyvin onnistuneen tossuoperaation jälkeen ei jäljelle jäänyt enää kuin sopivan paketin väsääminen, johon käytin aiemmin matkalta ostamamme espanjalaisen Nancy-nuken vanhaa laatikkoa. Hieman huterahan tuo laatikko oli, mutta laatikko kuitenkin.

Täytyy sanoa, että kaiken kaikkiaan olen
lopputulokseen varsin tyytyväinen.

Nuken vartalo on kyllä huippu!

Amatsonikissa hempeässä joulupaketissaan.
Toki tähän käärittiin vielä (kierrätettyä) lahjapaperia päälle
ennen pukinkonttiin tipauttamista.

Olinhan minäkin ilmeisesti ollut kiltti viime vuonna, sillä en jäänyt nukeitta jouluna itsekään. Siskoilta tuli kirpparilöytönukkeja sekä hieno ja hyväkuntoinen vanhantyylinen Cool Collecting Barbie, jolla oli mukanaan vieläpä alkuperäinen peli nappuloineen ja pelilautoineen. Mies sen sijaan oli ollut tarkkakorvaisena nukkehaaveideni suhteen ja oli hankkinut ehkä eniten haaveilemani nuken, eli Barbie Silkstone Milan. Nukke on niiiiin ihana! Hauskana yllätysbonuksena pikkupaketista löytyi vielä Real Madridin James Rodríguez -ukkeli, joka aiheutti hyvää hupia paketista paljastuttuaan. Toistaiseksi suosikkikolumbialainen odottaa vielä lopullista sijoituspaikkaansa paketissaan, sillä nukkevitriini ei taida tälle hepulle olla se paras mahdollinen paikka...

Pet Doctor Barbie (1996), Fun To Dress Barbie (1987), Cool Collecting Barbie (2000),
Barbie Silkstone Mila (2011) sekä pikku-James.

Aurinkoa Las Palmas de Gran Canarialla

Pulu poseeraa Playa de Las Canterasin hiekkarannalla.

Niin kauas kuin silmä kantaa, merta nähdä voin, käyn päivisin hiekkarantaa, Las Palmasissa... Irwin sen jo totesi ja tämä mielessämme varasimme viimein syksyllä jo jonkun aikaa suunnittelemamme häämatkan. Alun perin meitä ei todellakaan olisi kumpaakaan juuri vähempää voinut Kanariansaaret matkakohteena kiinnostaa, mutta kun vuosi sitten yllätimme itsemme varaamalla äkkilähdön lämpimään, valikoitui kohteeksi Lanzaroten Puerto del Carmen, ja tämän kokemuksen myötä jouduimme pyörtämään puheemme ja muuttamaan mieltämme ja ennakkoasenteitamme saarten suhteen.
Häämatkalta odotuksemme olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan: aurinkoa, merta, hiekkaa ja rentoutumista. Koska kuitenkin kyseessä oli häämatkan kaltainen erioisuus, valitsimme hieman normaalia paremman hotellin ja matkan kestoksi kaksi viikkoa. Puerto del Carmenissa olimme viettäneet niin sanotusti lähes pelkkää rantalomaa, joten nyt päätimme yhdistää rantaloman ja kaupunkiloman jos mahdollista ja Las Palmasissahan se onnistuu aivan loistavasti! Kaupungista kun löytyy sekä pitkä hiekkaranta rantabulevardeineen, että paljon ostosmahdollisuuksia, sekä vielä UNESCO:n listoillekin päässyt vanha kaupunki Vegueta katedraaleineen ja muine nähtävyyksineen.

Neljä vuodenaikaa.

Veguetan kaupunginosaa ja katedraalia vartioivat koirapatsaat.

Santa Anan katedraali Veguetan kaupunginosassa.

Katedraalin edustan koirapatsaat näkee kuvattuna mm. moniin postikortteihin.

Matka itsessään onnistui jopa yli odotusten, ainakin yli omien nukkeodotuksieni, mutta myös esimerkiksi säiden suhteen. Saimme nauttia melkein joka päivä kuulemma poikkeuksellisen hyvästä säästä: asteita oli useampana päivänä yli kolmekymmentä ja tuuli oli sopivan vilvoittava, mutta ei liian kova. Rannalla liehui joko vihreä tai keltainen lippu ja vain viimeisenä päivänä punainen uimisen kieltävä lippu. Silloinkin pystyimme onneksi pulahtamaan mereen rannan pohjoispäädyssä, joka ilmeisesti on sen verran suojaisampi, että siellä oli vain keltainen lippu ja uiminen onnistui. Ja mikäpä on sen hauskempaa kuin keltaisen lipun aallot!
Hotellille annan lisäplussaa siitä, että uima-altaalla oli jaossa erilliset allaspyyhkeet, jotka sai viedä mukanaan jopa rannalle ja vaihtaa uusiin milloin itse halusi. Onneksi emme olleet erikseen raahanneet Suomesta rantapyyhkeitä mukanamme! Myös hotelliaamiainen ansaitsee oman erityiskiitoksensa. Normaalien leipä-, munakokkeli- ja leivosvalikoimien lisäksi tarjolla oli joka päivä kasapäin erilaisia tuoreita hedelmiä ja juomaksi sai nappia painamalla tuoretta appelsiinimehua kätevästä laitteesta, johon vain lastattiin katolle läjä appelsiineja puristettavaksi. Jossain vaiheessa lomaa hoksasimme myös laitteen, josta luulin aluksi tulevan jogurttia, mutta asiaa tarkemmin tutkittuani totesin tökötin olevan raikasta jogurttipehmistä...!

Rentoa rantaelämää Playa de Las Canterasin Playa Grandella.

Hotel Cristina Las Palmasissa oli varsin herkulliset valikoimat aamiaispöydässä.

Enimmäkseen turistit matkaavat kuulemma Gran Canarialla saaren eteläosien lomakohteisiin ja Las Palmasissa kuulikin enimmäkseen espanjaa missä tahansa kulkikin. Vain oikeastaan yksi kohtaamamme henkilö hotellin vastaanoton henkilökunnan lisäksi puhui sujuvasti englantia. Ravintoloissakin kielitaito oli hyvin rajoittunut, vaikka ruokalista saattoi löytyä jopa suomeksi. Yksi hodarinmyyjätyttö jäi kyllä mieleen positiivisesti. Ensin hän silmin nähden pelästyi kun huomasi, että emme olleetkaan espanjankielentaitoisia, mutta elekielellä ja osoittelemalla asia hoitui erittäin hyvin ja tilanteen loppua kohden hän oli jo niin rohkaistunut, että pyysi hetken aikaa saadakseen miettiä ja kertoi sitten ostosten loppusumman englanniksi - ja aivan oikein! Myös kohteliaan bussikuskin kanssa asiointi sujui sekakielisesti kun kävimme mielenkiintoisella maanalaisella linja-autoasemalla selvittelemässä millä bussilla seuraavana päivänä pääsisimme seuraamaan UD Las Palmasin kotipeliä vähän kauempana sijaitsevalle uudelle jalkapallostadionille. Kuski sanoi vain: "fútbol, mañana" ja osoitteli kovasti aikataulua ja eri busseja ja seuraavana päivänä pääsimme hienosti perille. Ylipäänsä tuntuu kyllä jotenkin käsittämättömältä, että kieliä ei osata saarella, joka käsittääkseni jotakuinkin elää turismista. Eikä asiaa taatusti auta se, että melkein kaikki tv-ohjelmat on dubattu espanjaksi, totta kai.

Kanarialaista ruokaa: papas arrugadas, eli ryppyperunat ja (punaista) mojo-kastiketta. Lisäksi valkosipulileipää.

Santa Catalinan puisto, josta pääsi mm. hyppäämään moniin eri busseihin.

Kulttuuriero ihmisten välisessä käyttäytymisessä on melko silmiinpistävä verrattuna meikäläisiin tapoihin. Missä tahansa kaksi paikallista kohtasivat, saivat he heti vilkkaan keskustelun aikaiseksi ja pulisivat ja viittoilivat innokkaasti toisilleen ikä- tai muista eroista huolimatta. Hauska oli myös huomata heidän avuliaisuutensa erilaisissa tilanteissa. Itse esimerkiksi tiputin kolikon maahan ja kun kumarruin sitä nostamaan, oli jo vieressäni ollut nainen myös nostamassa sitä minulle. Eräs mies sen sijaan juoksi kovalla kiireellä kohti pysäkkiä ja alkoi jo luovuttaa, kun bussi lähti liikkeelle. Ilmeisesti joku bussin sisällä oli ehtinyt kuitenkin huomata tämän juoksijan. Miehelle huudettiin ystävällisiä kannustuksia pysäkiltä, ja bussista sisältä viitottiin juoksemaan kyytiin, ja bussi hidasti vielä nappaamaan juoksijan kyytiinsä. Toista se on täällä meillä, tiedän ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta... Toisaalta sitten lastenkasvatuksen suhteen äimistelin eräänkin hotellivieraana olleen isän käytöstä, kun hän aivan avoimesti läppäisi hississä poikaansa päähän tätä komentaessaan, heitti poikaa vähän rajumman puoleisen rantaleikin aikana märällä hiekkapaakulla naamaan ja vei kauhusta kiljuvan pienen tyttärensä meren kuohuviin aaltoihin. Ja sitten taas toisaalta tämä isä jaksoi väsymättä leikkiä lastensa kanssa koko sen ajan mitä perhe rannalla vietti.
Erilaisuus näkyy helposti myös esim. suhtautumisessa eläimiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Toisaalta asenne on ihanan rento ja koirat saavat kulkea vapaana kaduilla ja puistoissa, eikä siitä kukaan tunnu häiriintyvän. Ja koska koirat itsekin ovat tähän tottuneet, eivät ne hätkähdä vastaantulijoista vaan kulkevat hienosti omistajansa vierellä. Askel sallivampaan suuntaan olisi varsin kaivattu täällä meidänkin maailmankolkallamme. Toisaalta sitten taas on mielestäni varsin surtavaa nähdä, että kaikki koirat, joilta on "totuttu" jotain typistämään, on aivan taatusti myös kaikki mahdollinen typistetty. Itsekin luonnostaan pystykorvaisen kääpiöpinserin omistajana oli ikävä katsoa paikallisia kääpiöpinsereitä, joiden korvista oli jäljellä vain kapeat pystyssä sojottavat suikaleet. Kissanpentuja myytiin eläinkaupassa pienestä lasiterraariosta ja monen kodin ikkunalla tai parvekkeella pomppi turhautunut lintu ympäri pientä häkkiä sirkuttamassa vapaille lajitovereilleen.
Kierrätyksen suhteenkin olisi varmasti paljon tehtävissä ja panttipulloihin tottuneena ensimmäisenä tulee mieleen, että miksei tämä systeemi ole käytössä Kanariallakin, missä myös juomavesi ostetaan kaupasta muovikanisteriin tai -pulloon pakattuna? Muutenkin muovia käytettiin paljon joka puolella ja esimerkiksi hotellilla oli edelleen käytössä pieniin muovipulloihin pakatut shampoot ja pesuaineet. Onneksi pitkä Las Canteras -hiekkaranta käytiin joka päivä siivoamassa, josko sitten ainakin osa muovista ja muista roskista päätyy edes kaatopaikalle, eikä mereen killumaan ja kerryttämään jätelauttoja.

Las Arenas -ostoskeskusta vastapäätä sijaitsevan Auditorio Alfredo Krausin eteen oli käyty jättämässä jälkiä.

Mutta jos joku asia on Las Palmasissa huikea, niin se on lelukauppojen valikoimat! Lelut tuntuvat olevan niin sanotusti paljon sukupuolisidonnaisempia ja molemmille niin tytöille kuin pojillekin on valtavat valikoimat omia lelujaan. Suomessa ei esimerkiksi näe ollenkaan sillä tavalla pojille suunnattuja "ukkeleita" kuin Las Palmasissa näimme ja tytöille on metritolkulla valikoimaa erilaisista nukeista. Löytyy tavanomaiset Barbiet ja muut muotinuket, tyttönukkeja ja mieletön valikoima erilaisia kauniita vauvanukkeja sekä lukuisia erilaisia pieniä nukkeja. Eikä sovi unohtaa meitä keräilijöitäkään! Valittavissa oli keräilynukkeja Barbien Dolls of the World -sarjan nukeista kalliimpiin näköisnukkeihin ja Silkstoneihin. Onneksi tosiaan olimme pakanneet mukaan mahdollisimman vähän tavaraa menomatkalle, sillä takaisin tullessa laukut meinasivat hieman pullistella nukkelaatikoiden takia...! Tein vastustamattomia löytöjä sekä Jugueterias Nikki -lelukaupoista, että kahden eri El Corte Inglés -tavaratalon leluosastolta. Ja mikäs oli ostellessa kun tavaratalo soitti vielä houkuttelevana taustamusiikkina Bon Jovin vähän vähemmän kuultua Bounce-levyn tuotantoa, minkä Hra Ee bongasi tietysti heti.

Siete Palmas -ostoskeskuksen Nikki-lelukaupan Barbie-valikoimaa.

Veguetan Nikki-kaupan vauvanukkeja.

Toisen El Corte Inglés -tavaratalon Barbie Silkstonet.

Rönsyiltäköön vielä musiikki- ja ruoka-aiheissa sen verran, että läheisen El Muelle -kauppakeskuksen Vips-ravintolassa sain nauttia harvinaisesta herkusta hyvän ruoan lisäksi, kun taustalla kuului useampikin Sarah McLachlanin kappale. Niitä todellakin soisi soitettavan enemmän. Tai voisi melkein sanoa: ylipäänsä. Huoneessakin löysimme tv:n kautta huikean 80-luvun musiikkia soittavan radiokanavan.

El Muelle -ostoskeskukseen on Hotel Cristinasta vain kivenheitto.

Focaccia Milano ja runsaasti mozzarellatäytettä.

Vain aurinko lämmin loistaa, rantaan hehkuen, ja mainingit hehkun toistaa, Las Palmasissa... Loppuyhteenvetona voi sanoa, että loma todellakin oli onnistunut ja saimme kokea kaikkea sitä mitä toivoimmekin: saimme nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta säästä, rennoista päivistä hiekkarannalla sekä ihanasta merestä! Bonuksena tulivat vielä paikallisen jalkapallohuuman kokeminen, lisäys UNESCO-listalle ja tietysti ne, ah niin ihanat, nuket! Eikä kotonakaan ollut vastassa mykkäkoulua pitävää kissaa (protestiksi oli ilmeisesti riittänyt pissaaminen sisko K:n kassiin), eikä hajalle revittyjä paikkoja (koiran protesti oli ollut kissanvessan tonkiminen parina päivänä), vaan The Joulukalenteri -tyyliin koristeltu koti...

Ooo Las Palmas, ooo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään...

Kuusi morsianta, kuusi viikkoa

Eiköhän sitä tässä kohtaa saa jo alkaa vähän hössöttää ja touhuilla, kun suureen päiväämme on enää kuusi viikkoa aikaa. En ole kuitenkaan roikkunut hääfoorumeilla, en kierrellyt sen suuremmin kaupungilla tai muuten vaivannut päätäni erilaisilla pikkuasioilla. Olen ollut, ja olen edelleen luottavaisin mielin sen suhteen, että kaikki tulee jatkossakin järjestymään juuri niin hienosti, kuin tämä koko tapahtuma olisi tosiaan tarkoitettu tapahtumaan jonkin suuremman suunnitelman mukaisesti. Suuri kiitos järjestelyissä auttamisesta kuuluu tietysti jo tässä vaiheessa myös sille tärkeälle joukolle, joka on tarjonnut apuaan erilaisissa asioissa, mutta hassua on silti ajatella kuinka moni iso ja pienempikin yksityiskohta on sujunut melkein kuin itsestään ja apu on tullut välillä melkein kuin tarjottimella tarjoiltuna.

Mutta se mainitsemani hössötys. Jostainhan se on kaivettava esiin ja mistäpä muualta se paremmin voisi löytyä kuin nukkeaiheen parista! Nimittäin sen kerran, kun hääaihe on omassa elämässä ajankohtainen, saa hankkia nukkekokoelmaansa ihania morsiamia, joita meillä asuu kaapin päällä - tietenkin - kuusi kappaletta. Joukon ensimmäinen morsian on uudemman mallinen Hasbron Sindy, joka joskus The Bdoll-alkuaikoinani eksyi kokoelmaani, vaikken erityisemmin olekaan innostunut näistä omaa suosikkiani, Hasbro 1st -Sindyä, seuranneista versioista. Kun tällainen nyt kuitenkin sattui kotoa löytymään ja hänellä sattui vielä jonkinlainen hääpuku olemaan valmiiksi yllään, pesin, puunasin ja kampasin jokin aika sitten neidon kuntoon. Lisäksi valmistin hänelle asuun sopivat korut ynnä muut asusteet täydentämään tyylin. Seuraavaksi sain hankittua yllättäen Huuto.netistä Priscilla Presley -näköisnuken alkuperäisessä morsiuspuvussaan ja hunnussaan. The Bdollin kirpparilta tein vielä pari teemaan sopivaa löytöä: Preferably Pink Silkstone Barbien, jota en voinut vastustaa, etenkin kun hänelle oli vaihdettu ihana valko-hopeinen juhlapuku päälle, sekä viehättävän morsiuspukuisen reproduction ponytail -Barbien. Lisäsin kokoelmaan vielä vitriinistäni vuoden 1987 Romance N Roses -Sindyn sekä The Ingenue Silkstone Barbien, jonka löysin sattumalta Lanzarotelta Arrecifen Toy Planet -lelukaupasta viime vuonna. Eli, kuten otsikko kuuluu, kuusi morsianta, kuusi viikkoa ja sen kuuden viikon jälkeen saan olla ihan itse morsiamena koko päivän! Ja nämä kuusi ikimorsianta jatkakoot sitten suuren päivämme juhlistamista hamaan tulevaisuuteen saakka. ;)

Alkuperäisestä asusta puuttuu hattu ja päivän-
varjo. Puuttuvan "vyön" olen korvannut ohuella
satiininauhalla. 

Hasbro 1st generation Sindy Romance N Roses, 1987.

Hasbron uudempi Sindy, jolle lisäsin vaalean-
punaisen satiininauhan vyötärölle ja alun-
perin Kurhnille kuuluvat hansikkaat, joihin
ompelin pienen helmen sormukseksi.

Sindyllä oli alunperin osa hiuksista auki. Sain
mielestäni kampauksesta kuitenkin kauniimman
ja juhlavamman, kun tein pään päälle ison nutturan,
jonka koristelin silmienväriin sopivalla ruusulla.
Kaula- ja korvakorut tehty ohuesta metallilangasta
ja vaaleanpunaisista pienistä helmistä.

Priscilla ja ilmeisesti ponytail repro -morsiamelle
alunperin kuuluva morsiuskimppu, jonka kuitenkin halusin
laittaa Priscillalle.

Priscilla Presley -näköisnukke alkuperäisessä
puvussaan.

Kaksiosaisen hunnun saa käännettyä tietysti
myös kasvojen eteen.

Ihana repro-morsian, jolle lisäsin huultenväriin
sopivan punaisen ruusukimpun.

Preferably Pink Silkstone Barbie, jolle on vaihdettu
kaunis (talvi)morsiamellekin sopiva puku.

Vaihdoin alkuperäisen mustan hiusnauhan
morsiamelle sopivampaan valkoiseen ruusu-
koristeeseen, jonka löysin viime kerralla
Tallinnasta käydessämme kirppikseltä.

Tottahan yksi morsian voi esitellä viehättävää
yöpukuaankin, jossa tietenkin on "jotain sinistä".

The Ingenue Silkstone Barbie.

Ihanat "silkkini".

Ingenuen sirot tupsukengät ja lakatut varpaan-
kynnet. 

Uutena lelukaupasta ostetulla Ingenuella on
mukanaan kaikki pakettiin kuuluvat
aitoustodistukset.

Preferably Pink poseeraa käsi sirosti lanteella.

Punaiset ruusut sopivat repro-morsiamelle
niin hyvin, että voisivat olla alkuperäiset.
Ohuiden hansikkaiden alla punaisiksi maalatut kynnet.

Priscillan kultainen vihkisormus. Toisessa kädessään
Priscillalla on hevosenkenkäsormus, tottahan toki.

Vaalea kallakimppu sopii Priscillan väreihin
ja tyyliin hienosti.

Kuusi kaunista morsianta.