lauantai 26. huhtikuuta 2014

Hyvin pitkälti roskaa


Kevät on edennyt hurjaa vauhtia ja yhtäkkiä ollaan niin pitkällä, että tänäänkin tuntui jo melkein kesältä! Myös Suuri Päivämme lähestyy ja tuntuu ihan uskomattomalta, että yli vuosi on vierähtänyt näin vain ja kohta se kaukaiselta tuntunut päivä on ihan oikeasti käsillä...! Onneksi monenmoiset isommat ja pienemmät asiat tuntuvat edelleen olevan ihan oikeilla paikoillaan ja ainakin morsian edelleen rento ja stressitön. Tänään sulhanen yllätettiin päivällä hakemalla hänet omiin rientoihinsa iloisen puheensorinan saattelemana ja hetken koti tuntui ihmeen tyhjältä. Jospa sitten itse "laittaisin paperille" viime päivinä päässä muhineet ajatukset, sillä stressitön morsian ehtii hyvin ajatella ja tehdä muitakin kuin vain hääasioita.

Jokainenhan tietää jo ennalta odottaa lehtien mielipidepalstoille jokakeväisiä koirankakkakeskusteluja. En ollenkaan kiellä, etteikö olisi ärsyttävää kun tuotokset jätetään keräämättä yleisiltä kulkuväyliltä tai jopa pihoista, mutta itse olen ollut huomaavinani, että vuosi vuodelta lumen alta paljastuu yhä enemmän ihmisten maahan viskomia ja tuulenriepottelemia maatumattomia roskia. Kun kolme vuotta sitten kävimme itärajan takana Karjalassa, kauhistelimme siellä sitä tolkutonta roskamäärää mikä oli leveillään pitkin metsänreunoja ja jopa kauniilla luonnonhiekkarannoilla. Jotkut alueet olivat suoranaisia kaatopaikkoja. Silloin sitä kuvitteli, että meillä täällä Suomessa on onneksi  puhdasta ja roskat hoidetaan roskikseen, mutta en ole siitä ollenkaan niin vakuuttunut enää.

Jätehuoltoa Sortavalassa.
Sortavalan suomalainen hautausmaa toimii paikallisen nuorison ajanviettopaikkana
ja osa vanhoista haudoista kaatopaikkana.
Roska-asetelma Laatokan rannalla.
Asumme kahden koulun läheisyydessä: yläasteen ja lukion. Koulujen vieressä on lähikauppa ja läheltä löytyy myös pikaruokapaikka. Olen jo aiemminkin suunnitellut, että menisin keräämään maisemaa rumentavat roskat tästä lähiympäristöstä ja viimein tällä viikolla aloitimme K-siskon kanssa siivousprojektimme. Reippain mielin lähdimme muovipussin kera liikkeelle, mutta ei mennyt kuin kymmenen - viisitoista minuuttia, kun piti palata sisälle hakemaan lisää pusseja. Maastakin löytyi muovipusseja useampiakin, mutta kun ei tiedä mitä inhaa niissä olisi ollut, päätimme käyttää omia pussejamme. Tosin metsän puolelta löytyneen puolillaan muovia olleen jätesäkin otimme käyttöön ja valitettavasti saimme myös sen täyteen.

Näinkin kaunis keväinen maisema.
Mikäs muukaan se siellä odottaa roskankerääjiä kuin suklaakääre!
Teimme noin kolme tuntia töitä ja saimme pienen, ehkä 50 metrin matkan, siivottua roskista, joista suurin osa oli erilaisia karkkipapereita. Seuraavaksi yleisimpiä olivat erilaiset einespakkaukset, kuten kolmioleipäpaketit tai "kuraläppä"-pizzakääreet sekä kaikenlaiset hampurilaispaikan roskat. Myös pahviset kahvimukit olivat hyvin edustettuina. Tupakantumppeja emme edes ajatelleet kerätä, sillä operaatio tuntui riittävän voivuttavalta muutenkin ja tumppeja on maassa tuhansia.  Jotenkin en vain pysty välttämään ajatusyhtälöä koulujen sijainnin, koululaisten ja näiden em. roskien linkittymisestä toisiinsa. Ja onhan omin silmin nähty esimerkkikin vielä tuoreessa muistissa, kun liikennevaloissa valojen vaihtumista odottava mopoautoilijatar vinttasi tyhjän Trip-purkkinsa tyynesti ulos ikkunasta. Surullista, että niin monet ovat näin piittaamattomia ympäristöstään.



Ehkä mielenkiintoisin löytö oli muovinen vanha karkkirasia, jonka läpi erottui kasa pieniä ruskeita limaisia zombie-kaloja. Mikä ihme noita kalastajiakin vaivaa? Jo aiemmin tänä keväänä keräsin hoidetun lähipuistoalueen rannasta kevään ensimmäisen siiman parempaan talteen, eli roskikseen. Ainakin itse muistan riittävän elävästi dokumentteja ja muita ohjelmia, missä milloin mikäkin sorsa on saanut itselleen riesan jalkaansa tai kaulaansa kietoutuneesta siimasta tai muusta roskasta.

Roskia jäi valitettavasti vielä odottamaankin.
Näin paljon kauniimmalta maisema näyttää toiseen suntaan kun roskat on kerätty pois.
Tämän kohdan huippusaalis oli purkillinen hyvin marinoituja zombie-kaloja.
Jotakuinkin tässä näkyy alue, jolta pusseissa olevat roskat on kerätty.
Roskienkeruuta seuraavana päivänä lähdimme koirien ja samaisen sisko-K:n kanssa koirien kanssa lenkille ja yhteistuumin päätimme varustautua pelkillä kakkapusseilla matkaan. Kuljimme vielä tyhjillään olevan leirintäalueen poikki rantaan, kun huomasimme vedenrajassa pahaenteistä kiiltelyä. Tottakai noukimme lasinsirut pois, mutta homma ei ollutkaan ihan pieni! Tulihan siinä talviturkin hanskatkin kasteltua omia hihoja myöten ja harrastettua akrobatiaa rantakivillä, sillä lasia oli rannassa ja pohjassa pidemmälläkin älytön määrä! Lopulta uurastuksemme tuloksena meillä oli iso kakkapussillinen täynnä pullonkauloja, -pohjia ja kaikenkokoisia sirpaleita sekä vielä yksi kokonainenkin kaljapullo. Siitä jäisikin mukava kesälomamuisto kun lapsella olisi pullonpohja kantapäässä ja verenmyrkytys odotettavissa.

Sirpalejahdissa.
Toivottavasti tässä oli kaikki ja saimme rannan puhdistettua.
En ole ottanut Facebookissa pyörivää arkikuvahaastetta vastaan, mutta heitänkin nyt pallon kaikille ulkona liikkuville ja haastan jokaisen ensinnäkin huolehtimaan omat roskansa roskikseen, mutta lisäksi keräämään eteentulevia roskia edes silloin tällöin pois maasta. Etenkin meillä koiranomistajilla se on noiden mukanakulkevien kakkapussien takia helppoa. Valitettavasti keskiviikkona siivoamallemme alueelle oli jo perjantaina ennen puolta päivää ilmestyneet ensimmäiset hampurilaiskääreet ja ravintolan take away -pussi.




lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kuusi morsianta, kuusi viikkoa

Eiköhän sitä tässä kohtaa saa jo alkaa vähän hössöttää ja touhuilla, kun suureen päiväämme on enää kuusi viikkoa aikaa. En ole kuitenkaan roikkunut hääfoorumeilla, en kierrellyt sen suuremmin kaupungilla tai muuten vaivannut päätäni erilaisilla pikkuasioilla. Olen ollut, ja olen edelleen luottavaisin mielin sen suhteen, että kaikki tulee jatkossakin järjestymään juuri niin hienosti, kuin tämä koko tapahtuma olisi tosiaan tarkoitettu tapahtumaan jonkin suuremman suunnitelman mukaisesti. Suuri kiitos järjestelyissä auttamisesta kuuluu tietysti jo tässä vaiheessa myös sille tärkeälle joukolle, joka on tarjonnut apuaan erilaisissa asioissa, mutta hassua on silti ajatella kuinka moni iso ja pienempikin yksityiskohta on sujunut melkein kuin itsestään ja apu on tullut välillä melkein kuin tarjottimella tarjoiltuna.

Mutta se mainitsemani hössötys. Jostainhan se on kaivettava esiin ja mistäpä muualta se paremmin voisi löytyä kuin nukkeaiheen parista! Nimittäin sen kerran, kun hääaihe on omassa elämässä ajankohtainen, saa hankkia nukkekokoelmaansa ihania morsiamia, joita meillä asuu kaapin päällä - tietenkin - kuusi kappaletta. Joukon ensimmäinen morsian on uudemman mallinen Hasbron Sindy, joka joskus The Bdoll-alkuaikoinani eksyi kokoelmaani, vaikken erityisemmin olekaan innostunut näistä omaa suosikkiani, Hasbro 1st -Sindyä, seuranneista versioista. Kun tällainen nyt kuitenkin sattui kotoa löytymään ja hänellä sattui vielä jonkinlainen hääpuku olemaan valmiiksi yllään, pesin, puunasin ja kampasin jokin aika sitten neidon kuntoon. Lisäksi valmistin hänelle asuun sopivat korut ynnä muut asusteet täydentämään tyylin. Seuraavaksi sain hankittua yllättäen Huuto.netistä Priscilla Presley -näköisnuken alkuperäisessä morsiuspuvussaan ja hunnussaan. The Bdollin kirpparilta tein vielä pari teemaan sopivaa löytöä: Preferably Pink Silkstone Barbien, jota en voinut vastustaa, etenkin kun hänelle oli vaihdettu ihana valko-hopeinen juhlapuku päälle, sekä viehättävän morsiuspukuisen reproduction ponytail -Barbien. Lisäsin kokoelmaan vielä vitriinistäni vuoden 1987 Romance N Roses -Sindyn sekä The Ingenue Silkstone Barbien, jonka löysin sattumalta Lanzarotelta Arrecifen Toy Planet -lelukaupasta viime vuonna. Eli, kuten otsikko kuuluu, kuusi morsianta, kuusi viikkoa ja sen kuuden viikon jälkeen saan olla ihan itse morsiamena koko päivän! Ja nämä kuusi ikimorsianta jatkakoot sitten suuren päivämme juhlistamista hamaan tulevaisuuteen saakka. ;)

Alkuperäisestä asusta puuttuu hattu ja päivän-
varjo. Puuttuvan "vyön" olen korvannut ohuella
satiininauhalla. 
Hasbro 1st generation Sindy Romance N Roses, 1987.




Hasbron uudempi Sindy, jolle lisäsin vaalean-
punaisen satiininauhan vyötärölle ja alun-
perin Kurhnille kuuluvat hansikkaat, joihin
ompelin pienen helmen sormukseksi.


Sindyllä oli alunperin osa hiuksista auki. Sain
mielestäni kampauksesta kuitenkin kauniimman
ja juhlavamman, kun tein pään päälle ison nutturan,
jonka koristelin silmienväriin sopivalla ruusulla.
Kaula- ja korvakorut tehty ohuesta metallilangasta
ja vaaleanpunaisista pienistä helmistä.



Priscilla ja ilmeisesti ponytail repro -morsiamelle
alunperin kuuluva morsiuskimppu, jonka kuitenkin halusin
laittaa Priscillalle.

Priscilla Presley -näköisnukke alkuperäisessä
puvussaan.

Kaksiosaisen hunnun saa käännettyä tietysti
myös kasvojen eteen.
Ihana repro-morsian, jolle lisäsin huultenväriin
sopivan punaisen ruusukimpun.

Preferably Pink Silkstone Barbie, jolle on vaihdettu
kaunis (talvi)morsiamellekin sopiva puku.
Vaihdoin alkuperäisen mustan hiusnauhan
morsiamelle sopivampaan valkoiseen ruusu-
koristeeseen, jonka löysin viime kerralla
Tallinnasta käydessämme kirppikseltä.

Tottahan yksi morsian voi esitellä viehättävää
yöpukuaankin, jossa tietenkin on "jotain sinistä".
The Ingenue Silkstone Barbie.






Ihanat "silkkini".

Ingenuen sirot tupsukengät ja lakatut varpaan-
kynnet. 

Uutena lelukaupasta ostetulla Ingenuella on
mukanaan kaikki pakettiin kuuluvat
aitoustodistukset.




Preferably Pink poseeraa käsi sirosti lanteella.


Punaiset ruusut sopivat repro-morsiamelle
niin hyvin, että voisivat olla alkuperäiset.
Ohuiden hansikkaiden alla punaisiksi maalatut kynnet.






Priscillan kultainen vihkisormus. Toisessa kädessään
Priscillalla on hevosenkenkäsormus, tottahan toki.


Vaalea kallakimppu sopii Priscillan väreihin
ja tyyliin hienosti.



Kuusi kaunista morsianta.