Tuula-Liina Varis: Irma
Tuula-Liina Variksen nimi on toki ollut jo entuudestaan tuttu, mutta vasta nyt luin ensimmäistä kertaa hänen kirjoittamansa romaanin, ja hyvä, että luinkin. Tosin, jos olisin luettavaa ollut valitsemassa kirjastossa umpimähkään pelkän takakannen perusteella, olisi tämäkin helposti voinut jäädä valitsematta. Jostain syystä takakannen teksti antaa romaanista huomattavasti tylsemmän mielikuvan, kuin mitä romaani mielestäni todellisuudessa on. Tai ehkä takakannen perusteella romaani saattaa kiinnostaa enemmän hieman itseäni vanhempia lukijoita, mutta voin kyllä suositella kirjaa luettavaksi nuoremmillekin kuin keski-ikäisille tai vanhemmille henkilöille.
Tarinan alussa Irma on parin tuttunsa kanssa matkalla juuri vapautuneessa Baltiassa. Tässä kohtaa, kun häntä ei vielä tunne kovin hyvin, hän tuntui ainakin omasta mielestäni jokseenkin hermoheikolta henkilöltä, jota olisi ehkä voinut hieman jopa ravistella. Toisaalta hän kyllä niin sanotusti "hoitaa hommansa", mutta ehkä siinä onkin eräs hänen ongelmistaan: hän on liian kiltti. Perinteinen liian kiltti väritön suomalaisnainen, joka antaa toisten määritellä oman elämänsä rajoja. Myöhemmin tarinassa liikutaan vielä uudestaankin ulkomailla, Irman matkustaessa palkintomatkalle Kreikkaan, mutta enimmäkseen ollaan koti-Suomessa. Lisäksi asioita valotetaan myös menneisyydestä.
Jotenkin oletin, että Irma itse olisi kertojana koko tarinan ajan, mutta yllättäen kertojia onkin tarinassa useampia ja oikeastaan sekin on vain hyvä asia, sillä näin lukijalle avautuu uusia puolia ja näkökulmia, mutta myös Irman oma tarina alkaa hahmottua tarkemmin, kun siihen yhdistyy uusia palasia. Samalla hänen hahmostaan tulee yhä kiinnostavampi. Kertojaminä vaihtuu vielä toiseenkin kertaan kunnes lopussa palaa taas Irmaan. Kaikkien kertojien osioista kertyy olennaisia osia Irman hahmoon ja hänen "kehistystarinaansa", sillä sellainen tarina lopulta on. Tarinan lopettaa täysin erilainen nainen kuin sen aloitti. Irma muuttuu kokemustensa kautta vahvaksi ja kuten sanotaan, ikään kuin tekee sovinnon itsensä ja elämänsä kanssa. Hyvä Irma! "Låt axlarna falla", Irman elämänohjeen sanoin. "Kyllä sinä pärjäät."
Variksen teksti koostuu isolta osin mielenkiintoisista pienistä yksityiskohdista, joita soisi ihan normaalielämässäkin arvostettavan enemmän. Pidän myös hänen kielenkäytöstään ja kyvystä antaa lukijalle todentuntuisia mielikuvia: "Lenin makasi katafalkilla mausoleumissa keltainen nahka kireänä poskiluitten päällä, aseistetut sotilaat hoputtivat jonoa eteenpäin, pysähtyä ei saanut, ei ehtinyt kummastella todistuskappaletta siitä, että äijä todella oli ollut olemassa." Välillä Varis käyttää vielä ronskimpiakin mielikuvia ja kieltä ripuleineen kaikkineen, mutta mielestäni hän tekee sen tyylillä ja pidän muutenkin siitä, että kaikkea ei siloitella liiaksi saakka. Tässä romaanissa oli paljon hyvää ja itse asiassa luulen, nyt kun kirjaa tässä selailen, että pitäisin siitä vielä enemmän, jos lukisin sen nyt pian uudestaan ja oikein kunnolla pysähtyisin tunnustelemaan sen kaikkia hienoja havaintoja ja kielikuvia. Varmasti luettavakseni valikoituu Variksen tuotantoa toiseenkin kertaan vielä, vaikkei pelkkä takakansi niin kiinnostavalta vaikuttaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti