Victorian ajan siirtolaisina Uudessa-Seelannissa

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Tämän kirjan valitsin luettavaksi puhtaasti kansikuvan perusteella. Campionin ihastuttava Pianohan tästä tietysti ensimmäisenä tuli mieleen, mutta ei näissä kahdessa teoksessa juuri ajankohtaa ja paikkaa enempää yhteistä taida olla. Valkoisen pilven maa on kevyempi ja paljon enemmän "naistenkirjatyyppinen" verrattuna Pianon (elokuvaversion, kirja on vieläkin lukematta) kiehtovaan ja koukuttavaan tunnelmaan. Tyylillisesti romaanissa on mielestäni samaa vaikkapa Laila Hirvisaaren (Hietamiehen) tai Kaari Utrion romaaneiden kanssa, joista kolmesta vaihtoehdosta kuitenkin suosittelisin Utrion romaaneita romantiikannälkäisille. Niin tässä Larkin teoksessa, kuin lukemissani Hirvisaarissakin romantiikan osalta tuntuu jotain jäävän puuttumaan tai hieman kesken. Ikään kuin kirjailija ajattelisi esimerkiksi, että kirjoittamalla romanttisen osuuden "täydeksi", hän ehkä antaisi muille mahdollisuuden vähätellä kirjallista osaamistaan ja niputtaa kirjan reilusti "naistenkirjallisuudeksi", vaikka sitähän nämä kai käytännössä enimmäkseen ovat, kaikella arvostuksella.

Valkoisen pilven maa kertoo kahdesta erilaisista lähtökohdista Uuteen-Seelantiin matkaavasta englantilaisesta naisesta 1850-luvun alkupuolelta 1870-luvun loppupuolelle. Naiset matkaavat vaimoiksi miehille, joita he eivät etukäteen tunne ja tutustuvat toisiinsa pitkällä laivamatkalla. Perillä Uudessa-Seelannissa he onnistuvat pitämään yhteyttä toisiinsa ja olemaan toistensa tukena, kun odotukset uuden elämän suhteen eivät täytykään siten kuin he ovat etukäteen kuvitelleet. Elämä on uudessa maassa raskasta ja kulttuuri toinen, vaikka lähimmästä pikkukaupungista Christchurchista onkin koitettu rakentaa perienglantilaista kaupunkia ja alueella elää muitakin siirtolaisia.

Tarina alkaa lupaavasti ja jatkuukin vielä hyvän matkaa varsin kiinnostavasti, mutta jossain vaiheessa koin lukemisen melko puuduttavaksi. Juuri tätä puuduttavuutta olisi voinut mielestäni korjata esimerkiksi lisäämällä reilusti romantiikkaa tapahtumiin, kun nyt jatkuvien viivästysten ja hankaluuksien vuoksi tarinan uskottavuus pääsi osittain kärsimään. Tuntui, että erilaisia ongelmia ja viivästyksiä oli tiettyihin juonenkäänteisiin liittyen ylenmäärin, kun hieman vähempikin olisi varmasti riittänyt. Lisäksi, vaikka pääasiassa näin ei ollutkaan, välillä pitkän viivyttelyn jälkeen tapahtumat vain selostetaan nopeasti alta pois, tai niissä pompitaan isoja harppauksia eteenpäin. Etenkin romaanin lopun suhteen tuli mieleen, että kirjailijalla olisi tullut paksun kirjansa (miltei 900 sivua) suhteen jonkinlainen turnausväsymys, minkä takia hän on vain nopeasti selittänyt erinäisiä asioita pois päiväjärjestyksestä. Toki kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, joten kenties seuraavat osat keskittyvät näihin nyt nopeasti ohitettuihin asioihin paremmin.

Ainakin asiaan sen enempää vihkiytymätön lukija ostaa mukisematta Larkin kuvailut siirtolaisuudesta Uudessa-Seelannissa, lampaanjalostuksesta, kultakuumeesta ja erityisesti maorien kulttuurista ja tavoista. Mitkään näistä eivät nouse erityisesti oppikirjamaisesti tarkasteltaviksi, vaan tulevat esille luontevasti yleisesti ottaen juoneen ja tarinankulkuun liittyen. Kaikenkaikkiaan Valkoisen pilven maa on varsin mukiinmenevä ja helppolukuinen historiallinen romaani ja aion varmasti lukea trilogian seuraavatkin osat, jos ne kirjastossa vastaan tulevat. Omaan hyllyyni asti en näitä kirjoja kuitenkaan kaipaa pölyttymään.