Mini me

Pari vuotta sitten sain viimein tehtyä itselleni "mini me:n" nukkemiittejä ym. varten, ja ihan omaksi iloksi. Olin kutakuinkin viimeisilläni raskaana ja kuvittelin, etten pysty pian käytännössä lainkaan harrastamaan nukkejuttuja, joten halusin välttämättä tehdä ennen lapsen syntymää järjestettävään miittiin mukaan oman mini me:n, kun aiemmat miitit olin ollut "sijaisen" (Ski Fun Midgen) varassa. Oma The Nukkeni lapsuudesta on Hasbron Disney Club Sindy (1988) ja alun perin ajattelin tehdä mini me:n tietenkin tästä kyseisestä nukesta, mutta koska "raatolaatikostani" sattui löytymään vaaleaihoisempikin versio samoilla kasvoilla ja samalla tönkköjalkaisella suosikkikropallani, valitsin uhriksi sen. Siihen aikaan minulla oli mustat hiukset, ja kasarirusketus yhdistettynä mustiin hiuksiin olisi luultavasti näyttänyt turhan paljon mini me:n latinoversiolta... 

Vasemmalla oma lapsuudennukkeni "Veera" alkuperäisessä Aku-uikkarissaan.
Veeran ulkonäön  halusin säilyttää sellaisena
millaiseksi se lapsuuden leikeissä on muuttunut.
Vieressä keräilyaikana hankittu Minni-uikkarinen kollega.

Sopivaksi mini me -rungoksi valittu kasari-Sindy.

Ja tukka pois!

Hieman suretti leikata alkuperäiset hiukset pois, kun periaatteessa  ne olivat vielä ihan hyvässä kunnossa, mutta toisaalta "raatolaatikkoon" on kertynyt vino pino näitä tusina-Sindyjä, joilla on kaikilla samanlaiset kasvot ja hiukset,  niin joutaapa noita tuunata vielä jatkossa lisääkin.

Siilitukka odottaa pinsettikäsittelyä,
eli hiustupsujen pois nyppimistä.

Hiuksiin piti saada toiselle sivulle siili, mutta koska aikataulu oli jokseenkin rajallinen tuolloin, en ehtinyt hankkia oikeaa flokkikarvaa mistään, vaan piti käyttää hieman luovuutta. En ole myöskään ennen tätä projektia kokeillut flokin tekemistä, mutta kohtuullisen hyvin tämä ensimmäinen kokeilu kuitenkin onnistui, etenkin ottaen huomioon millä materiaaleilla se on tehty...

Sivusiilialueen suunnittelua
ja huulet pois kynsilakanpoistoaineella.

Sivusiiliä varten pohjamaalattu alue.

Flokkiin käytin siis lopulta karvaksi, heh, sekä koirankarvaa, että omaa tukkaani. Ensin leikkasin koneella mustalta koiralta karvaa milli kerrallaan, mutta en saanut kuonon päältä tarpeeksi karvaa, joten lopulta päädyin parturoimaan oman oikean sivusiilini millin välein talteen tyhjään viilipurkkiin ja taiteilin flokin tästä karvamixistä. Varsinaisiin hiuksiin roottaamani karva on niin kiiltävää, mustaa ja muovimaista, että onhan flokilla ja sillä selvä väri- ja materiaaliero, mutta kuten sanottu, olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Seuraavalla kerralla sitten voisin kokeilla ihan oikeaa flokkaamista. Roottauksen suhteen pitäisi olla edelleen minimalistisempi, sillä vaikka yritin vähentää karvan määrää aiemmista roottausharjoituksistani, tuli lopputuloksesta varsin massiivinen pehko.

Valmis roottaus ja sivuflokki.

Hiusten jälkeen vuorossa olikin kasvojen puhdistaminen uudelleen, sillä ympäri päätä oli roottauksen yhteydessä tullut tummaa sotkua, joka mitä luultavimmin oli peräisin pohjamaalista.

Kasvojen maalaamiseen käytin osittain pienoismallimaalaamiseen ym. tarkoitettuja maaleja, mutta osittain myös vanhoja muotoilukouluaikaisia taidepuolen akryylimaaleja, jotka ovat kyllä toimineet ihan hyvin myös tässä tarkoituksessa. Aiemmin olin kokeillut kasvojen maalaamista vain täysin harjoitusmielessä jollekin vanhalle Steffille (sekä alkuperäinen tehdasnaama, että uudelleen maalattu versio, ovat todella kamalat!), joten hieman maalaaminen jännitti ja ehkä siksikin päädyin maalaamaan silmät alkuperäisten tehdasmaalien päälle. Oli ainakin helppo saada silmät oikeille paikoilleen symmetrisesti.

Valmis repaint.

Uuden silmänmuodon hakua tehdasmaalien päälle.

Mini me valmiina miittiin!

Kesä-look 2016.

Kissaa ulkoiluttamassa.

Tässä vielä viimeiseksi ennen - jälkeen -vertailukuvat:

Sisarusaseman vaikutus elämään

Elisabeth Schönbeck: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä

Ruotsalaisen kasvatustieteilijän Elisabeth Schönbeckin teos Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä kertoo sisarusaseman merkityksestä henkilön persoonaan ja valintoihin elämässä. Olin jo etukäteen kuullut muutamista kirjassa esitetyistä näkemyksistä, ja koska ne kuulostivat sekä varsin kiinnostavilta, että paikkansapitäviltä, halusin tutustua aiheeseen lisää. Alkusanojen, johdannon ja tilastojen jälkeen Schönbeck käy kirjassaan läpi kutakuinkin kaikki mahdolliset tavanomaiset vaihtoehdot siitä millainen sisarusasema ihmisellä voi olla, ja pääpiirteittäin sen millaiset vaikutukset milläkin vaihtoehdolla on. Lopussa on vielä luvut parin- ja ammatinvalintaan liittyen, sekä tapausselostus Kennedyjen suvusta. Kyllä, juuri niistä Kennedyistä. Ja tietenkin puhutaan vanhemmuudesta ja sisarusrakkaudesta henkilön oman sisarusaseman näkökulmasta tarkasteltuna.

Kirjassa läpikäydyt vaihtoehdot:

• Ainoa lapsi ("baby- aikuinen lapsi" ja "aikuinen- ainoa lapsi")
• Kaksilapsiset perheet
• Valekaksoset (kun sisarusten välillä on ikäeroa 18 kk tai vähemmän, mutta valekaksosvaikutusta voi olla jopa kahden vuoden välein syntyneillä sisaruksilla)
• Kaksoset
• Kolmilapsiset perheet
• Suurperheen lapset

Itse olen kahden nuoremman siskon isosisko, siis esikoinen pelkästään tytöistä koostuvassa sisarusparvessa, jossa biologiset sisarukset ovat viettäneet koko lapsuutensa samassa perheessä. Olen minusta seuraavaa sisarusta yli viisi vuotta vanhempi, eli periaatteessa sujahdan ainakin osittain myös funktionaalisen ainoan lapsen osastolle, sillä olenhan saanut olla aika pitkään ainoa lapsi. Pikkusiskot sen sijaan ovat syntyneet aika tarkkaan kahden vuoden ikäerolla, jolloin he ovat osaltaan myös valekaksosia. Oli varsin mielenkiintoista pohtia sekä itsekseen, että siskojen kanssa sitä miten meidän elämäämme ovat sisarusasemat vaikuttaneet ja miten ne vaikuttavat monessa kohtaa edelleen. Samoin parisudetta, tai mitä vain suhdetta, on mielenkiintoista pohtia jatkossa myös sisarusvaikutuksen näkökulmasta. Ja erittäin hyödyllisenä tulevaisuuden kannalta koen sen, että luin aiheesta nyt kun itsellä on oma lapsi. Olisi hienoa edes jollain lailla osata välttää tiettyjä karikoita tässäkin asiassa, vaikka uskonkin Schönbeckin tavoin siihen, että vaikka vanhemmat tekisivät melkein mitä tahansa, tietyt asiat pysyvät "normaalissa perheessä" samanlaisina sisarusten välillä. Esikoinen on esikoinen ja kuopus on kuopus keskimmäis(t)en taiteillessa siinä välillä miten parhaiten taitaa.

Toki kirjassa pohditaan asioita ainoastaan sisarusaseman kannalta, eli tietenkin asioihin vaikuttaa moni muukin seikka, esimerkiksi oletko intro- vai ekstrovertti vai jotain siltä väliltä, kuten itse olen; temperamentti ja esimerkiksi henkilön mahdollinen erityisherkkyys, niin kuin meidän sisaruksilla. Kirja on silti erittäin mielenkiintoinen ja suositeltava kaikille, jotka ovat ainoita lapsia tai joilla on sisaruksia; joilla on vanhemmat tai lapsia tai molemmat. Siis kaikille!

PS: Viimeksi nauroimme nuorimman siskoni kanssa pihakirppiskierroksen jälkeen sitä miten jälleen kerran, kaiken tämän sisarussuhdepohtimisen päälle, toimimme taas tyypillisillä esikois- ja kuopustavoilla. Kuopus oli kiinnostunut myynnissä olleesta tuotteesta ja pyöritteli sitä pitkään käsissään pohtien mitä se mahtaa maksaa jne. Hän ei kuitenkaan kysynyt asiasta myyjältä, hänhän on kuopus, ei hänen tarvitse tehdä mitään. Esikoinen sen sijaan automaattisesti kysyi myyjältä tuotteesta tarvittavat tiedot, eikä mielessäkään käynyt, että olisi ensin edes kysynyt kuopukselta, että haluaisiko tämä asiasta kysyttävän puolestaan, saati sitten, että olisi odottanut kuopuksen itse kysyvän itseään kiinnostavasta tuotteesta tarvitsemansa tiedot. Näillä mennään.