Arne Nevanlinna: Heta
Heti alkuunsa on tunnustettava, että Nevanlinnan Heta on jälleen yksi esimerkkikirja siitä miten minut huijataan lukemaan jokin kirja lähinnä siksi, että sen kansikuva on hieno tai muuten kiinnostava. Ja jälleen kerran voin todeta, että ehkä voisin mieluummin käyttää jotain muuta valintaperustetta, sillä kansikuva oli mielestäni kaikista paras osa tästä romaanista...
Kirjan takakansi lupaili mahdollisesti mielenkiintoista tarinaa 1900-luvun alun herrasväen elämänmenosta poikkeuksellisen kyvyn omaavan piikatytön näkökulmasta tarkasteltuna, ja toki kun historia kiinnostaa, niin lainasin kirjan (kun tuo kansikuvakin nyt sattuu olemaan noin hieno). Päähenkilö Heta on rampa piikatyttö, joka huomaa osaavansa lukea ihmisten ajatuksia. Kuvittelin, että ajatustenluvusta olisi saanut enemmänkin irti, mutta jollain tavalla tämä romaani kaikkinensakin oli jokseenkin sekava ja tylsä. Liekö sitten kiinnostavampi esimerkiksi enemmän kirjailijan itsensä tapaisille lukijoille (vanhemmat herrashenkilöt)? Itse en ainakaan syttynyt sen enempää juonen etenemisen kuin kummallisen kirjoitustyylinkään suhteen. Lähempänä loppua tapahtui mielestäni juonen kannalta jotain kummallista, ja tietty pätkä kirjassa vaikutti jotenkin irralliselta osalta muuhun verrattuna.
Takakannen mukaan "romaani nauraa tekopyhyydelle, kritisoi luokkaeroja ja uskoo rajat rikkovan rakkauden voimaan". Suurelta osin kirjassa kuvataan aikuisten sisarusten ja heidän puolisoidensa jaaritteluja, ja toisiaan kohtaan tuntemaa ainaista kateutta ym. (tekopyhyys) ja toki kuvataan sekä säätyläisten, että palvelijoiden ym. elämää ja näiden eroja (luokkaerojen kritisointi). "Rajat rikkovan rakkauden voima" kuulostaa ehkä hivenen omituiselta ilmaisulta sille millainen romaanissa kuvattu rakkaussuhde on. Itselleni tulisi mieleen ehkä ennemminkin "hyväksikäyttö" tai muu vastaava, mutta ehkä sitten joku toinen jostain toisesta näkövinkkelistä tarkastellen pystyy uskomaan rajat rikkovan rakkauden voimaan tässä yhteydessä...
Takakannen mukaan "romaani nauraa tekopyhyydelle, kritisoi luokkaeroja ja uskoo rajat rikkovan rakkauden voimaan". Suurelta osin kirjassa kuvataan aikuisten sisarusten ja heidän puolisoidensa jaaritteluja, ja toisiaan kohtaan tuntemaa ainaista kateutta ym. (tekopyhyys) ja toki kuvataan sekä säätyläisten, että palvelijoiden ym. elämää ja näiden eroja (luokkaerojen kritisointi). "Rajat rikkovan rakkauden voima" kuulostaa ehkä hivenen omituiselta ilmaisulta sille millainen romaanissa kuvattu rakkaussuhde on. Itselleni tulisi mieleen ehkä ennemminkin "hyväksikäyttö" tai muu vastaava, mutta ehkä sitten joku toinen jostain toisesta näkövinkkelistä tarkastellen pystyy uskomaan rajat rikkovan rakkauden voimaan tässä yhteydessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti