Ilahduttavia nukkepuuhia

Vaikka pidänkin talvesta, on ensimmäisten leskenlehtien, sinivuokkojen, leppäkerttujen ja jopa kärpästen bongaaminen joka kevät yhtä riemastuttavaa. Tänä keväänä, tuon superlyhyen talven jälkeen, ensimmäinen leskenlehti- ja leppäkerttubongaukseni tapahtui jo 12.3. kun olimme koiralenkillä sisko K:n kanssa. Tosin tämän jälkeenhän tässä saatiin vielä sitä luntakin, mutta onneksi se suli nopeasti pois ja nyt on taas mukavan keväistä. 

Harmillista lumen sulamisessa niin aikaisin kuin se tänä vuonna tapahtui, oli se, että en ehtinyt ulos oikeaan lumeen kuvaamaan kaunokaisiani uusissa virkkaamissani tumpuissa ja säärystimissä. Sen verran olimme ehtineet Hra Een ja sisko K:n kanssa käydä läheisellä järvenjäällä, että olimme ehtineet ideoida K:n kanssa valokuvausoperaatiota talvivarusteisille nukeillemme, mutta sitten lumet ja jää jo sulivatkin. Ehdin kuitenkin aloittaa tumppujen ja muiden tykötarpeiden suunnittelun Moxie-neidilleni Melroselle, joten virkkasin ne sitten valmiiksikin. Niin paljoa ei tuota virkkaushistoriaa ole, että ihan täysin omasta päästä olisin kaiken keksinyt, joten päädyin soveltamaan paria Mia Bengtssonin amigurumi-ohjetta. Äidin joskus lapsuudessani kutoma villapaita ja siihen sopiva pipo löytyivät vanhojen barbinvaatteideni joukosta. Myös vaaleanpunainen villaliivi on lapsuudenaikaisia vaatteita ja sen on puolestaan kutonut tätini. Nämä ovat silloin ennen olleet lähinnä miesten käytössä, mutta nuo Moxiet ovat sen verran Barbie-kokoa isompia, että sopivat melko hyvin.

Ilokseni olen muutenkin viime aikoina ehtinyt panostaa nukkeiluun taas enemmän ja kunnostanut jopa pari laatikkoasukkia. Viimeisimpänä laitoin kuntoon joskus aiemmin The Bdoll -nukkefoorumin kirppikseltä ostamani ihanan 80-luvun Ski Fun Midgen. Muuten hän oli ihan kohtuullisessa kunnossa, mutta hiukset olivat vähän hapertuneen näköiset, joten shampoo- ja hoitoainepesun jälkeen päätin kokeilla hänelle kiharoiden tekemistä. Vaikka hänellä alunperin on melko suorat hiukset, sopii tuo kasarikäkkärä hänelle mielestäni todella hyvin. Melrosen onnistuneesta tumppuprojektista innostuneena päätin tehdä myös Midgelleni tumput ja säärystimet.

Melrosen tykötarpeet virkkasin tavallisesta 7 veljestä -langasta, mutta Midgen varusteissa käytin ohuempaa virkkauslankaa ja Tallinnasta ostamiani neonvärisiä koristelankoja. Alunperin Midgelle taitaa kuulua vain monot ja korkokengät, mutta itse halusin pukea hänelle mieluummin saappaat ja säärystimillä saa samalla kätevästi piiloon vähemmän hienot saappaanvarret. Tältä Midgeltä puuttuu lisäksi sormus, joten tumpuilla saa puolestaan samalla sormusreiän piiloon. Ja kukapa sitä muutenkaan ulkoilisi talvella ilman käsineitä!

Midge ennen kampaajalla käyntiä...

...ja sen jälkeen uusissa ja vanhoissa
varusteissaan.

Nukkepajalla tapahtuu.

Olen niin ihastunut kunnostettuun Midgeen, että hän pääsi mukaani viime viikolla myös nukkehistoriani ensimmäiseen nukkemiittiin! Eräs lähiseudun nukkeharrastaja järjesti kotonaan erinomaisen mukavan miitin ja meitä harrastajia saapui paikalle varsin mukava määrä. Siellä sitten ihailtiin toistemme nukkeja, tehtiin ostoksia ja tietysti syötiin hyvin. Lisäksi järjestäjä oli loihtinut aivan uskomattoman hienon musavisan nukeistaan ja yllätyksekseni satuin voittamaan tämän kilpailun! Palkinnoksi sain paketissaan olevan punaisen Fashion Avenue -juhlapuvun. Etukäteen kuvittelin, että aikaa miitissä kuluisi muutama tunti, mutta todellisuudessa taisin olla reissussa melkeinpä kellon ympäri. Miitin myötä nukkeharrastus sai taas aivan uutta syvyyttä, sillä tapaamani ihmiset olivat todella mukavia tyyppejä, joiden kanssa tulee varmasti pidettyä jatkossakin yhteyttä. Se on niin mukavaa kun sama pöhköys yhdistää! ;)

Kurhn-kokoelmani kokonaisuudessaan (paitsi
kaksi paketissaan olevaa tuplakappaletta, jotka
odottavat tuunausta). Miitistä ostettu nukke
keskellä pinkissä mekossa.

Nukkemiitistä mukaan tarttuneet nuket ja vaatteet.
Paketissaan olevan peruukin, sekä nukeista  kaikki
kolme Barbieta olin ostanut jo etukäteen foorumin
kirpparilta. Kurhn-neitosen ostin miitissä samoin
kuin vaatteet, kengät ja hiuspaketit.

Sitä saa mitä tilaa

Kävimme tässä jokin aika sitten taas vaihteeksi Tallinnassa pyörähtämässä. Siellä onkin nyt tullut käytyä pienen ajan sisällä moneen kertaan. Viime vuonna kävimme Hra Een kanssa kahteen kertaan: ensin kesälomalla ihailemassa vanhaa kaupunkia ja kirkkoja (minä kun tykkään käydä kirkoissa ja ihan erityisesti ortodoksikirkoissa) ja sitten kävimme uudestaan marraskuun lopussa katsastamassa paljon puhutun joulutorin. Täytyy sanoa, että etelänaapuri on kovasti muuttunut edukseen siitä, kun siellä joskus vuosituhannen vaihteen aikoihin viimeksi kävin - saati sitten 90-luvun puolivälin, kun kuvaan kuului käydä Mustamäen torilla hakemassa piraattipaitoja ja -levyjä...! Etenkin kesäinen Tallinna on varsin viehättävä retkikohde. Ehkä nyt kuitenkin menee hetki ennen kuin taas uudestaan päätämme sinne matkata.

Aleksanteri Nevskin katedraali Toompealla.

Portaat Olevisten kirkon 124-metriseen torniin.

Kivihuoneen kuninkaallisen sininen
kiviseinävessa.

Gotthard Residents -hotellin mielenkiintoinen
kivikellarihuone Tallinnan vanhassa
kaupungissa.

Kirkontornista näkyy kirkkoja.

Pieniä savitaloja.

Tallinnan joulutorilla.

Tällä viimeisimmällä kerralla saimme matkaseuraksi pikkuserkkuni miehensä kanssa. Kävimme kiertelemässä ostoskeskuksia ja teimme tietysti löytöjäkin. Itseäni kiinnostivat erityisesti Tallinnan lelukaupat ja niiden valikoimat, sekä käsityöliikkeet. Löysinkin mukaani alennuksessa olleen Moxie Teenz Gavinin ja ihanaa 100%:sta villalankaa sekä erilaisia värikkäitä huovutusvilloja, joita sai mukavasti ostaa sellaisen palan kuin halusi. Yhteistä kieltä ei käsityöliikkeen myyjän kanssa löytynyt, mutta asiointi sujui mukavasti siten, että kumpikin puhui omaa kieltään ja ymmärsimme toisiamme vallan hyvin. Ystävällinen hymy puolin toisin auttaa jo kummasti!

Jossain käymistämme ostoskeskuksista ihailimme pikkuserkkuni kanssa Desigualin liikkeen näyteikkunoita,  mutta emme edes menneet käymään sisällä. Ajattelimme, ettemme kuitenkaan olisi raaskineet mitään ostaa, enkä muutenkaan ollut hankkimassa mitään vaatetta. Jokin noissa värikkäissä ja jokseenkin erikoisissa vaatteissa kuitenkin aina pistää silmään ja nytkin taisimme molemmat haaveilla, että joku Desigual-vaate olisi kiva omistaa. Tai vaikka laukku!

Olen parin viime vuoden aikana koettanut muuttaa tiettyjä asioita ajattelutavassani. Voisi sanoa, että monessakin tilanteessa vanha mottoni olisi kuulunut: "pessimisti ei pety." Vähitellen aloin kuitenkin miettiä toisenlaista ajattelumallia. Yritin saavuttaa yleisesti ottaen positiivisempaa lähestymistapaa asioihin mm. Positiivarien kautta, mutta jostain syystä se ei vielä sitä kautta onnistunut. Nyt näiden viime vuosien aikana olen törmännyt toistuvasti ajattelumalliin, jossa uskotaan, että "sitä saa mitä tilaa". Se tapa vain millä nuo "tilaukset" toimitetaan perille, saattaa olla yllätys. Joka tapauksessa jos uskoo, että epäonnistuu aina kaikessa, tulee taatusti kohtaamaan nimenomaan sitä epäonnea. Jos sen sijaan ajattelee, että elämä on oikeastaan aika mukavaa, on se sen mukavampaa jatkossakin. Ja kun oikein kovasti uskoo, että seuraavan kulman takana odottaa juuri sellainen puolisoehdokas, mitä on aina toivonutkin, sellaiseen tulee näemmä myös törmäämään. ;)

Melrose tapaa Gavininsa.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Arkielämässä toki on edelleenkin ajoittain vaikea muistaa välttää kaikenlaista kielteisyyttä ja sen kautta ajattelemista. Hauskoja isompia ja pienempiä muistutuksia positiivisen ajattelun voimasta tulee kuitenkin eteen jatkuvasti. Luin Ulvilassa käydessämme taas pinon erilaisia naistenlehtiä ja helmikuisessa Kodin Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen haastattelu Pirjo Heikkilästä. Hän kertoo kuinka hänelläkin on ollut omat vaikeutensa päästä urallaan etenemään, sillä hän ei millään päässyt teatterikouluun, vaikka kuinka monta kertaa yritti. Toisaalta hän kertoi uskovansa vakaasti siihen, että jos jotain todella haluaa, sen myös saa, sillä universumi vastaa kyllä. Pirjo jatkaa: "Kaikki työunelmani ovat toteutuneet, mutta koulu ei ollut oikea tie."

Itse sain taas pienen muistutuksen toiveiden toteutumisesta ja "tilausten perille toimittamisesta", kun vajaa kaksi viikkoa Tallinnasta palattuamme kävin kirpparilla Pirkkalassa. Eräässä myyntipöydässä nimittäin roikkui ihan uudenveroinen geisha-kuvioinen Desigualin takki! Kaiken lisäksi tässä pöydässä kaikki tuotteet olivat -50%:n alennuksessa, sillä myyjä oli seuraavana päivänä tulossa hakemaan myymättä jääneet tavaransa kirpparilta pois. Pakkohan tuota takkia oli sovittaa ja sitten myös ostaa se, kun se jostain kumman syystä sattui olemaan vielä kaiken lisäksi omaa kokoani. Elävän elämän pieniä toteutuneita haaveita.

...ja takki takaa.

Takki edestä...

Kirpputorilöytöjä ja pieniä suuria mullistuksia

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi kirjoittaa jotain. En vain ole tiennyt, että mitä, ja minne kirjoittaisin. Kirjoittamisideaa on aina aika ajoin tässä parin viime vuoden aikana tuotukin eteeni, mutta en vain ole keksinyt mitään mitä kirjoittaisin. Itse asiassa sen jälkeen kun keksin, että voisin itsekin alkaa kirjoittaa vapaamuotoista ja -aiheista blogia (kiitos blogi-innoituksesta pikkuserkulleni ja hänen blogilleen!), muistin, että opettaja sanoi jo ala-asteella, että minusta tulisi vielä kirjailija. No, siitä nyt en tiedä sitten, mutta onhan tämäkin jo jotain! Katsotaan nyt sitten mitä tuleman pitää. Se ainakin on varmaa, että toistaiseksi kaikki täällä blogimaailmassa on uutta ja ihmeellistä, mutta eiköhän tässä vähitellen opi nämä salat mitä mistäkin toiminnosta tapahtuu ja mitä ja minnekin kannattaisi laittaa.

Ajattelin tämän ensimmäisen kirjoituksen tehdä helposta aiheesta, jonka parissa olen viime aikoina yllättäen viihtynyt, nimittäin kirpputoreista. Nuorempana tuli jonkun verran käytyä kirppareilla ja antikvariaateissa olen käynyt koko ajan, mutta tuo kirppareilla kiertely jäi jossain vaiheessa aika lailla pois. Nyt kun olen jo jonkin aikaa puuhastellut noiden nukkejen parissa, niin on taas tullut käytyä enemmän kirppareillakin. Jos vaikka löytyisi uusia vanhoja nukkeja kokoelmiin ja kunnostettavaksi!

Eli nukkeja olen nytkin lähtenyt aina etsimään, mutta jostain ihmeen syystä matkaan on tarttunut paljon muutakin. En muista koska viimeksi olisin ostanut vaatteita kirppikseltä, mutta nyt niitäkin on tullut löydettyä jo niin paljon, että totesin juuri tuolle "isännälle", Hra Eelle, että nyt ei mennä hetkeen aikaan yhtään millekään kirpparille enää! Piti kovasti täällä kotipuolessa vielä lähteä katsastamaan pari sellaista kirpparia, millä emme ole vielä käyneet, mutta nyt tuon Satakunta-visiitin jälkeen pitää kyllä hetki pitää taukoa kiertelyissä...

Porin Retrolinnasta löytyi huikeita kortteja postcrossattavaksi - ja olivat halpoja! Enimmäkseen mukaan lähti kuvia Ulvilasta ja ulvilalaisista 1920-luvulla. Tässä mm. Hiidenmäen mökki, Ulvilan kirkko, Mäkelän piika, pukutanssit Vanhankylän työväentalolla (1900-luvun alussa) ja Kortmannin mökki.

Porin Patakirppikseltä oli kertakaikkiaan ihan pakko ostaa
tämä mahtava Luhdan kasaripanta! Tietysti
neonväreissä!  

Suosikkipaikastani Friitalan Löytötorilta Ulvilasta löytyi aikas kiva nahkatakki.

Kasarimaailmaan oli päästy jo ennen Patakirppistäkin, kun Retrolinnassa suuria tunteenpurkauksia aiheutti ihka oikea ja alkuperäinen Bogart Co.:n c-kasetti! Only Lonely on hyvä täydennys meidän kasettivalikoimaan, missä sitä odotti mm. kaverinsa Dance On. Kitarasytkäristä tullee kitara nukkebändille, kunhan vain saan itse bändiläiset tuunattua mieleisikseni. Bändiprojekti on vasta alkutekijöissään.

No löytyihän sieltä Patakirppikseltä viimein se nukkekin! Vartalo tosin on melko huonossa kunnossa, mutta kasvot ovat kauniit, eikä meikkikään ole kulunut. Myös huivi on Padalta. Kirjat ostin Porin Kontista, missä oli kaikki puoleen hintaan. Kaikki lukemani Judith Lennoxin kirjat ovat olleet hyviä ja mielenkiintoisia historiallisia romaaneja Englannista.

Jotta tämä nyt ei ihan pelkäksi kirpparoinniksi menisi, niin kerron ihanasta paikasta minkä löysimme. Tarkoituksenamme oli mennä eräälle tutulle reitille mitä aina Ulvilassa käydessämme kävelemme koirien kanssa. Reitti on sen verran rauhallinen, että koiria pystyy hyvin pitämään vapaana ja molempiin suuntiin näkee pitkälle, niin ehtii aina laittaa koirat kiinni jos joku tulee jostain suunnasta. Nyt oli kuitenkin sen verran märkää, ettemme viitsineet lähteä pellonreunaan kävelemään, joten poikkesimme reitiltä metsään ja se kyllä kannatti! Enpä muista nähneeni sitä määrää naavaa missään tätä ennen. Sitä oli puissa vaikka kuinka paljon! Ja miten raikasta oli hengittää! Aivan ihanaa. Siellä jos jossain asuu keijukaiskansaa ja muuta metsänväkeä, kyllä se on varma! Käytiin siellä vielä toisenkin kerran ihastelemassa ja suunniteltiin mihin talomme tulisi, että saataisiin aina hengittää raikasta naavailmaa.

Tänne kaupungin meluun palattuamme onkin sitten ollut hieman ongelmia sopeutua taas arkeen. Nimenomaan tuohon jotakuinkin jatkuvaan liikenteen meteliin. Ja jotenkin täällä on pimeämpääkin. Onneksi Hra Ee on niin viisas, että hän keksi aivan loistavan keinon helpottaa oloamme! Kun kerran juuri tällä hetkellä olemme täällä, ja uusi rauhallinen kotimme vielä antaa odotuttaa itseään ja sopivampaa ajankohtaa muutollemme, muutamme olosuhteitamme täällä ja tässä kodissa! Siltä istumalta, kun Hra Ee asian keksi, lähdimme mittailemaan huonekaluja ja olohuoneen seiniä ja siirsimme kaikki tavarat huoneessa eri paikkoihin. Entinen järjestys jotenkin tukki energioita ja oli ahdas, mutta nyt meillä on yhtäkkiä paljon valoisampi ja isompi olohuone. Siellähän suorastaan viihtyy! Tyhmät kun emme aiemmin järjestelleet, vaikka saman ilmiön koimme jo joitakin viikkoja aiemmin työhuoneessa ja sen energioissa kun muutimme vähän järjestystä. Kyllä kotona on sentään ihan mukavaa!

Järjestelyn tuloksena vein joitakin tavaroita talomme kierrätyshuoneeseen, mutta en sentään tyhjin käsin joutunut sieltä palaamaan. Saa nähdä ovatko esim. Kaarina Terhon Uhripolku ja Muuttolintu vielä yhtä hyviä kuin vuosia sitten kun ne luin, tai Sirpa Tabetin rautakauden romaani Tähkäyö, vai onko aika kullannut muistot. Pikku Prinssi ainakin on mielestäni varsin hyvä löytö. Tähän mennessä hyllystäni on löytynyt vain The Little Prince.

Näitä ei vain voinut vastustaa! Linna-sarjan taattua romantiikkaa. ;)