Kirpputorilöytöjä ja pieniä suuria mullistuksia

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi kirjoittaa jotain. En vain ole tiennyt, että mitä, ja minne kirjoittaisin. Kirjoittamisideaa on aina aika ajoin tässä parin viime vuoden aikana tuotukin eteeni, mutta en vain ole keksinyt mitään mitä kirjoittaisin. Itse asiassa sen jälkeen kun keksin, että voisin itsekin alkaa kirjoittaa vapaamuotoista ja -aiheista blogia (kiitos blogi-innoituksesta pikkuserkulleni ja hänen blogilleen!), muistin, että opettaja sanoi jo ala-asteella, että minusta tulisi vielä kirjailija. No, siitä nyt en tiedä sitten, mutta onhan tämäkin jo jotain! Katsotaan nyt sitten mitä tuleman pitää. Se ainakin on varmaa, että toistaiseksi kaikki täällä blogimaailmassa on uutta ja ihmeellistä, mutta eiköhän tässä vähitellen opi nämä salat mitä mistäkin toiminnosta tapahtuu ja mitä ja minnekin kannattaisi laittaa.

Ajattelin tämän ensimmäisen kirjoituksen tehdä helposta aiheesta, jonka parissa olen viime aikoina yllättäen viihtynyt, nimittäin kirpputoreista. Nuorempana tuli jonkun verran käytyä kirppareilla ja antikvariaateissa olen käynyt koko ajan, mutta tuo kirppareilla kiertely jäi jossain vaiheessa aika lailla pois. Nyt kun olen jo jonkin aikaa puuhastellut noiden nukkejen parissa, niin on taas tullut käytyä enemmän kirppareillakin. Jos vaikka löytyisi uusia vanhoja nukkeja kokoelmiin ja kunnostettavaksi!

Eli nukkeja olen nytkin lähtenyt aina etsimään, mutta jostain ihmeen syystä matkaan on tarttunut paljon muutakin. En muista koska viimeksi olisin ostanut vaatteita kirppikseltä, mutta nyt niitäkin on tullut löydettyä jo niin paljon, että totesin juuri tuolle "isännälle", Hra Eelle, että nyt ei mennä hetkeen aikaan yhtään millekään kirpparille enää! Piti kovasti täällä kotipuolessa vielä lähteä katsastamaan pari sellaista kirpparia, millä emme ole vielä käyneet, mutta nyt tuon Satakunta-visiitin jälkeen pitää kyllä hetki pitää taukoa kiertelyissä...

Porin Retrolinnasta löytyi huikeita kortteja postcrossattavaksi - ja olivat halpoja! Enimmäkseen mukaan lähti kuvia Ulvilasta ja ulvilalaisista 1920-luvulla. Tässä mm. Hiidenmäen mökki, Ulvilan kirkko, Mäkelän piika, pukutanssit Vanhankylän työväentalolla (1900-luvun alussa) ja Kortmannin mökki.

Porin Patakirppikseltä oli kertakaikkiaan ihan pakko ostaa
tämä mahtava Luhdan kasaripanta! Tietysti
neonväreissä!  

Suosikkipaikastani Friitalan Löytötorilta Ulvilasta löytyi aikas kiva nahkatakki.

Kasarimaailmaan oli päästy jo ennen Patakirppistäkin, kun Retrolinnassa suuria tunteenpurkauksia aiheutti ihka oikea ja alkuperäinen Bogart Co.:n c-kasetti! Only Lonely on hyvä täydennys meidän kasettivalikoimaan, missä sitä odotti mm. kaverinsa Dance On. Kitarasytkäristä tullee kitara nukkebändille, kunhan vain saan itse bändiläiset tuunattua mieleisikseni. Bändiprojekti on vasta alkutekijöissään.

No löytyihän sieltä Patakirppikseltä viimein se nukkekin! Vartalo tosin on melko huonossa kunnossa, mutta kasvot ovat kauniit, eikä meikkikään ole kulunut. Myös huivi on Padalta. Kirjat ostin Porin Kontista, missä oli kaikki puoleen hintaan. Kaikki lukemani Judith Lennoxin kirjat ovat olleet hyviä ja mielenkiintoisia historiallisia romaaneja Englannista.

Jotta tämä nyt ei ihan pelkäksi kirpparoinniksi menisi, niin kerron ihanasta paikasta minkä löysimme. Tarkoituksenamme oli mennä eräälle tutulle reitille mitä aina Ulvilassa käydessämme kävelemme koirien kanssa. Reitti on sen verran rauhallinen, että koiria pystyy hyvin pitämään vapaana ja molempiin suuntiin näkee pitkälle, niin ehtii aina laittaa koirat kiinni jos joku tulee jostain suunnasta. Nyt oli kuitenkin sen verran märkää, ettemme viitsineet lähteä pellonreunaan kävelemään, joten poikkesimme reitiltä metsään ja se kyllä kannatti! Enpä muista nähneeni sitä määrää naavaa missään tätä ennen. Sitä oli puissa vaikka kuinka paljon! Ja miten raikasta oli hengittää! Aivan ihanaa. Siellä jos jossain asuu keijukaiskansaa ja muuta metsänväkeä, kyllä se on varma! Käytiin siellä vielä toisenkin kerran ihastelemassa ja suunniteltiin mihin talomme tulisi, että saataisiin aina hengittää raikasta naavailmaa.

Tänne kaupungin meluun palattuamme onkin sitten ollut hieman ongelmia sopeutua taas arkeen. Nimenomaan tuohon jotakuinkin jatkuvaan liikenteen meteliin. Ja jotenkin täällä on pimeämpääkin. Onneksi Hra Ee on niin viisas, että hän keksi aivan loistavan keinon helpottaa oloamme! Kun kerran juuri tällä hetkellä olemme täällä, ja uusi rauhallinen kotimme vielä antaa odotuttaa itseään ja sopivampaa ajankohtaa muutollemme, muutamme olosuhteitamme täällä ja tässä kodissa! Siltä istumalta, kun Hra Ee asian keksi, lähdimme mittailemaan huonekaluja ja olohuoneen seiniä ja siirsimme kaikki tavarat huoneessa eri paikkoihin. Entinen järjestys jotenkin tukki energioita ja oli ahdas, mutta nyt meillä on yhtäkkiä paljon valoisampi ja isompi olohuone. Siellähän suorastaan viihtyy! Tyhmät kun emme aiemmin järjestelleet, vaikka saman ilmiön koimme jo joitakin viikkoja aiemmin työhuoneessa ja sen energioissa kun muutimme vähän järjestystä. Kyllä kotona on sentään ihan mukavaa!

Järjestelyn tuloksena vein joitakin tavaroita talomme kierrätyshuoneeseen, mutta en sentään tyhjin käsin joutunut sieltä palaamaan. Saa nähdä ovatko esim. Kaarina Terhon Uhripolku ja Muuttolintu vielä yhtä hyviä kuin vuosia sitten kun ne luin, tai Sirpa Tabetin rautakauden romaani Tähkäyö, vai onko aika kullannut muistot. Pikku Prinssi ainakin on mielestäni varsin hyvä löytö. Tähän mennessä hyllystäni on löytynyt vain The Little Prince.

Näitä ei vain voinut vastustaa! Linna-sarjan taattua romantiikkaa. ;)